Keksijä Rand Peltzer (Hoyt Axton) ostaa pojalleen, Billylle (Zach Galligan) joululahjan kiinalaisesta puodista. Kyseessä on supersöpö karvaturri Gizmo, jonka käsittelyyn pätee kolme tärkeydeltään kasvavaa sääntöä: se ei pidä kirkkaasta valosta, sitä ei saa kastella vedellä ja sen ei missään nimessä pidä sallia syödä keskiyön jälkeen. Luonnollisesti kaikki säännöt rikotaan ja lopputulos on valtava lauma vihreitä, anarkistisia, isokorvaisia ja rumia otuksia jotka laittavat pikkukaupungin jouluun uutta väriä.
Joe Danten ohjaama kauhukomedia todellakin omaa huumoria. Elokuva aloittaa lämpimänä perhe-elokuvana missä on ilkeä muori Deagle (Polly Holliday), peripatrioottinen Futterman (Dick Miller), joulu ja Chris Walasin erinomaisesti toteuttama söpöyden ruumiillistuma. Sitten tilanteeseen lisätään kauhua kun kastumisen aiheuttamat uudet mogwait (Gizmon laji) osoittavat olevansa söpöjä, mutta ilkeitä ja koteloituvat uusiksi hirviöiksi ja muutamat gore-kohtaukset vahvistavat vaikutelmaa. Siitä eteenpäin Chris Columbuksen käsikirjoitus on kokoelma mitä hykerryttävimpiä mustan huumorin kohtauksia joissa riiviöt laittavat tuulemaan.
Näyttelijäkaarti ei ole mitenkään nimekäs eikä Columbus ole kirjoittanut mitään karismahahmoja mukaan, sillä pääpaino ainakin Allekirjoittaneen mielestä on anarkistisessa huumorissa mitä riiviöt tarjoavat tynnyrimitalla noudattamalla piirrosfysiikan lakeja. Jopa Robby tekee cameon iskulauseineen mikä lisää satiiria.
Kokonaisuus on lismainen ja mustanhauska. Juoni on heikko, mutta sillä ei ole väliä anarkististen riiviöiden ollessa hullunhauskoja ja henkilöhahmotkin ovat juuri sopivasti yliampuvia.
