Juoni on lyhyesti tämä:
Keksijä Randall Peltzer (Hoyt Axton) on New Yorkissa ja astuu yhteen Chinatownin puotiin. Sieltä hän löytää kauniisti laulavan Mogwain. Peltzer yrittää ostaa tätä lahjaksi pojalleen, Billylle (Zach Galligan), mutta kauppaa ei meinaa syntyä. Lopulta hän saa olennon itselleen ja saa kuulla kolme tärkeää sääntöä: älä altista sitä kirkkaalle valolle, se ei saa kastua ja se ei missään nimessä saa syödä keskiyön jälkeen. Säännöt kuitenkin rikkoutuvat ja luvassa on hriviömäisiä riiviöitä!
Chris Columbuksen käsitys riiviöistä ei ollut samanlainen mikä Disneyllä oli. Columbuksen riiviöt eivät ole lapsiystävällisiä, mutta silti ihan hirveän hauskoja. Ne näyttävät siisteille ja niiden nauru on niin eeppistä. Gizmo on sympaattinen ja söpö hahmo, joka on oikeasti suloinen olento. Koko elokuva on yksi parhaista jouluelokuvista ikinä. Jouluna laitan joka kerta tämän uudelleen pyörimään ja aina se tuo jotain uutta, vaikka sen olisikin nähnyt jo moneen kertaan. Kun riiviöt katsovat Lumikkia ja seitsemää kääpiötä löytyy sieltä paljon hauskoja yksityiskohtia.
Gremlins-elokuva on sekoitettuna komediaa ja kauhua ja tekee sen juuri oikealla tavalla. En kyllä sanoisi tätä mitenkään kovin pelottavaksi elokuvaksi, mutta kaikki kohtaukset eivät todellakaan sovi perheen pienimmille. Mustaa huumoria on juuri oikean verran ja näyttelijät tekevät ihan hyviä roolisuorituksia. Billy on se kiltti poika ja Deagle on se ilkeä täti. Leffan soundtrack on myös ihan hyvää kamaa. Omalla kohdallani tämä ensimmäinen osa menee kakkosen ylitse, mutta kummatkin elokuvat ovat todella hyviä. Loppujen lopuksi Joe Dantenin ohjaama ja Steven Spielbergin tuottama Gremlins on täydellinen elokuva!
