Valtavasti kehuttu Scorsese -tekele oli pakko napata vuokraamon hyllystä, kun pitkästä aikaa jaksoi ja ehti vuokraleffojen pariin uppoutua. Elokuva kertoo siis poliiseista ja rosvoista Bostonissa. Scorsese on casting-poppoineen saanut leffaan houkuteltua suosikkipoika DiCaprion lisäksi paljon tuttuja kasvoja Jack Nicholsonista Amerikan leikki-ex-pressaan saakka.
Elokuva alkaa kiinnostavasti ja todistaa Bostonin alamaailman superjehu Frank Costellon (Nicholson) ottavan suojatikseen nuoren Colin Sullivanin (Matt Damon). Tästä hyppäämme aikaan kun Sullivan ja Billy Costigan (DiCaprio) ovatkin poliisikoulussa ja he sittemmin ovat valmistumaisillaan. Costiganista tehdään kuitenkin undercoverkyttä pikkurikollissuvunsa vuoksi/ansiosta ja tietenkin hänen tehtävänsä on jymäyttää Costello, jonka sätkynukkena toimii muun muassa poliisiurallaan turbovauhtia etenevä Sullivan.
Tässä vaiheessa iski vanha tuttu DiCaprio-Damon -syndrooma päälle ja se pilasi osittain koko loppu leffan. Edelleen 18-vuotiaan näköinen Leonardo ja 25-vuotiaasta menevä kaverinsa eivät vaan yksinkertaisesti sovellu näihin rooleihin ulkonäkönsä puolesta. Sinällään DiCaprio hoitaa roolinsa mainiosti, ehkäpä koko pääosaköörin parhaiten, mutta kun en vain pysty käsittelemään teinipoikaa soluttautuneena poliisina. Damon taasen ei taida enää koskaan yltää Good Will Hunting -leffan suoritukseensa, mutta on nyt sentään kohtalainen. Nicholsonilla puolestaan pullistelu ja ruudun täyttäminen menee ajoittain liiallisuuksiin, mutta ehkäpä se sopi rikollispomon rooliin.
Jatkuvalla sarjalla tulevien ”En ole kyttä, en ole rotta” -jankkausten ja komedialeffoihin paremmin sopivan herjanheiton ohessa poliisit ja rosvot miettivät päänsä puhki kuka heidän joukossaan on petturi ja lopulta tietenkin asian laita paljastuu. Pari yllättämään päässyttä käännettäkin on saatu käsikseen kirjoitettua ja ne olivat kyllä jonkinlaisia pelastavia enkeleitä muuten melko vaisuksi jääneeseen Hong Kongista kopsattuun toimintajännäriin.
Ehkäpä odotin elokuvan tekevän jonkinmoisen vaikutuksen, kertovan jotain poliisi-rosvo -tarinaa enemmän, mutta kun niin ei tapahdu jää lopputekstien alkaessa suuhun pettynyt maku. Mafiaan soluttautumis -leffoista Donnie Brasco pesee tämän 8-0 eivätkä valkonaamat sittenkään pärjää tummemmilleen läpänheitossa. Sinällään kasassa on reilut kaksi tuntia mukavaa, hyvin ohjattua ja näyteltyä viihdettä, mutta ei yhtään enempää.
nimimerkki: Dreamer
