Joulun tienoilla, kun varmaan puoli Suomea hilluu humalassa (kärjistystä, kärjistystä!), on hienoa hiljentyä vaihteeksi vaikka vakavan tv-draaman pariin. Joulun 2005 draama-annoksesta vastasivat Ylen Kotikatsomo ja ohjaaja Heidi Köngäs. Ja onnistuivatkin aika mukavasti.
Varpuset on tv-leffa kahdesta äitinsä menettäneestä ja hyvin erilaisesta siskoksesta, Ellasta ja Annasta. Anna (Sorvali) on sisaruksista se, jolla päällisin puolin näyttäisi menevän aika kivasti. Poika opiskelee, kotona Saksassa näyttäisi olevan odottamassa kunnon porvariskoti ja aviomies. Ella (Paavolainen) on sitten paljon surullisempi tapaus. Viinaa uppoaa aivan liikaa ja sehän tietää sitä, että elämä vajoaa samaa tahtia alemmaksi ja alemmaksi. Pohja näkyy jo hyvin lähellä.
Yleisilmeeltään surumielinen leffa sisältää monta koskettavaa, jopa kohahduttavaa, kohtausta sieltä, missä ”roskapussin poisvieminenkin voi olla jokaiselle matka vihoviimeinen” (lainaus J. Martikaisen kappaleesta Minä vien roskat pois, sopii keveämpänä katsauksena leffan miljöön kuvaukseen). Näyttelijät osaavat hommansa, vaikka Hymypojasta tutun Reino Nordinin hahmon vaisuus ja aksentti eivät kokonaan auenneetkaan. Hyvin ujon pojan ärrävikainen saksa-aksenttiko oli kyseessä?
Vain noin tunnin mittaisena pätkänä Varpuset ei sisällä mitään suuria käänteitä taikka jättimäisiä draama-askelluksia. Vaan eipä juoni ei ole pääasia, vaan lähinnä se kuinka arkirealismi heijastuu ruudulta ja näyttelijät hoitavat tonttinsa. Loppu on vähintäänkin avonainen, allekirjoittanut ehti maalata ilmoille jo kolmekin eri loppuvaihtoehtoa ennen kuin tajusi, että tässähän taidettiin jättää osa katsojan omalle vastuulle. Kätevää.
Vieläkin omaa loppuratkaisuvaihtoehtoa arpoessa on hyvä sujauttaa kolme pongoa osaavalle tiimille, joka pitää suomalaisen draamatuotannon lippua pystyssä.
