Poliittinen tilanne Tyynellämerellä kiristyy. Japanin politiikka on väistämättä ekspansionista kenraali Tojon (Asao Uchida) johtamien ’haukkojen’ johtaessa koko maata. Kaukonäköinen amiraali Jamamoto (Sô Yamamura) on silti uskollinen maalleen ja tietää että Yhdysvaltojen Tyynenmeren Laivasto on rampautettava ja sen tukikohta on Pearl Harbour. Uskalias hyökkäys perustuu Minoru Gendan (Tatsuya Mihashi) suunnitelmaan iskeä lujaa ja laivastoa joka sen toteuttaa komentaa amiraali Nagumo (Eijirô Tôno). Varsinaista hyökkäystä johtaa Mitsuo Futsida (Takahiro Tamura) ja amerikkalaisten amiraali Kimmelin (Martin Balsam) ja kenraali Shortin (Jason Robards) ainoaksi tehtäväksi jää nähdä uriensa repeytyvän pommituksessa rautaromuksi ja suurlähettiläs Nomuran (Shogo Shimada) epäkiitollinen tehtävä on toimittaa hallituksensa uhkavaatimus sotaministeri Stimsonille (Joseph Cotten). Menestyksestä huolimatta amiraali Jamamoto ei ole tyytyväinen, sillä he ovat vain ’herättäneet nukkuvan jättiläisen’.
Sotaelokuvana Tora! Tora! Tora! on omalaatuinen pysyessään subjektiivisen kuvakulman sijasta mahdollisimman pitkälle objektiivisessa tapahtumien kuvaamisessa ja kuvaa asioiden kehittymistä kaikilta tasoilta. Sotilaallinen ja poliittinen taso on mukana ja loppukolmannes on kiivaan naturalistista hyökkäyksen kuvausta. Pommeja räjähtää, lentokoneet repeävät pirstaleiksi ja tunnelma on hektinen. Kolmen ohjaajan yhden ollessa amerikkalainen ponnistelu takaa näkökulman olevan puolueeton, joskin etäinen.
Henkilögallerian ollessa erittäin laaja jää melkoinen osa siitä väistämättä ohueksi, mutta Sô Yamamuran suoritus amiraali Jamamotona ei ole yhtään heikko. Rauhallinen pokerinaama peittää myrskyävät tunteet ja kylmäverinen realisti tietää että kyseessä on vasta ensimmäinen puhallus suunnattomassa myrskyssä ja hän jopa profetoi että ensimmäisen vuoden jälkeen ei mitään voi taata. Eijirô Tôno on yhtä tutkimaton varovaisena Nagumona joka katsoo ensimmäiseksi velvollisuudekseen tuoda laivaston kotiin ehjänä. Takahiro Tamura tekee kiihkeää työtä hyökkäystä johtavana Futsidana ja sympatiapisteet kerää Shogo Shimada diplomaattina jolla on maailman epäkiitollisin tehtävä ja kun vielä lisää lukemattomien virheiden yhteissumman ei tilannetta voi mikään auttaa. Joseph Cottenin ja Jason Robardsin johdolla amerikkalaiskaarti on samalla tasolla ja suoritukset ovat uskottavia.
Tulos on realistinen ja kiihkoton kerronnaltaan, joskin etäinen tyyli pitää inhimillisen osuuden varsin heikkona. Sisältö on silti täyttä asiaa ja kuvaa molempien osapuolien tekemiä räikeiä virheitä. Japanilaisten hyökkäys onnistui vain amerikkalaisten vielä räikeämpien virheiden vuoksi ja seurauksien murheellisuus on luettavissa historiankirjoista.
