Verrattaen harmiton high school -komedia, suhteutettuna siis uudempiin saman kategorian leffoihin (jotka tyypillisesti ovat oksettavaa sikailua). Drew Barrymore esittää toimittajaa, Josieta, joka soluttautuu koulun oppilaaksi saadakseen hyvän jutun. Tietenkään kaikki ei mene putkeen.
Tyylilajiin valitettavasti kuuluvat supernolot kohtaukset, jotka sattuvat silmiin ja aivoihin – näemme takaumia Josien omista kouluvuosista jotka ovat kiusallista katsottavaa, mutta sama kaava toistuu ainakin jossain määrin uusinnassakin. Kokonaisuus olisi ollut tyylikkäämpi, jos Josien henkilöhahmo olisi välissä ”kasvanut aikuiseksi” ja yrittänyt sosiaalisella kokemuksellaan luovia nuorison hierarkioiden järjettömyydessä. Sekin olisi antanut ainekset komedialle, mutta vakavasti otettavammalle sellaiselle. Nyt huvitusta aiheuttaa lähinnä törmäily ja kohellus.
Drewin roolihahmo on rasittava ja lapsellinen. Ensimmäisten koulupäivien mokailut ovat sitä luokkaa, ettei niistä selviäisi suosituimpien joukkoon enää saman lukuvuoden aikana – puhumattakaan parissa viikossa, tai kauan toimittaja nyt viettikään koulussa. Mutta juonesta on turha muutenkaan etsiä merkkiäkään realismista. Jos pystyy suhtautumaan tähän täysverisenä komediana, saa irti paljon enemmän. Esimerkiksi toimituksessa tilanne ajautuu pisteeseen, jossa Josien elämää seurataan kuin saippuaoopperaa – täysin epärealistista, mutta noin pitkälle vietynä aika hauskaa.
Muiden hahmojen roolitus aiheuttaa ihastusta: cooleista teinitytöistä löytyy muun muassa nuori Jessica Alba, nörteistä taas loistava Sarah DeVincentis (jota ei sittemmin ole suurissa rooleissa näkynytkään, sääli). Octavia Spencer, joskin hyvin vaatimattomassa sivuroolissa. Michael Vartan on myös tunnistettava vakiohurmuri.
Nuorilta näyttävät aikuiset alaikäisten koulumaailmassa johtavat väistämättä kiellettyjen ihastumisten suhdekiemuroihin – en pidä tämänkaltaisista juonenkäänteistä eikä tilanteita hoidettu elokuvassa mitenkään nokkelasti tai järkevästi. Juoni kokonaisuudessaan onneksi paranee loppua kohden, oltuaan hetkittäin jopa tylsä, ja loppuratkaisuun voi olla tyytyväinen.
