Klassinen (kliseinen) rakkaustarinan muotti… Tiedättehän, aristokraattiperheen tytär tapaa renttumiehen joka rakastuu naiseen ensi silmäyksellä. Nainen ei kuitenkaan voi hyväksyä miesehdokkaansa vulgäärisuutta. Tämän elokuvissa aivan liian monta kertaa käytetyn kaavan esittää myös Kaunotar ja Kulkuri, ollen vaihteeksi omaperäinen versio tästä kaavasta. Päärooleissa häärivät vaihtelun vuoksi koirat, mikä onkin hyvä ratkaisu. Jos he olisivat aikuisia, lapset eivät pystyisi nauttimaan tästä, jos he olisivat lapsia, tästä pitäisivät korkeintaan teinit. Piskianimaatio on erinomainen ratkaisu, sillä rakastettaviin eläinhahmoihin voi samaistua kuka tahansa.
Tarinan kuljetus toimii loistavasti. Juoni on myös animaatioksi aika monipolvinen ja –puolinen, mikä ei ole lainkaan huono asia. Tässähän on jännitteitä kuin ”aikuisten” draamoissa ja komediapuoli, joka tosin on aika vähäinen, pelaa. Vakavammat kohtaukset saavat minut kerta toisensa jälkeen melkein itkemään, niissä on kyllä tunnetta aika lailla. Ikimuistoisen Kaunottaresta ja Kulkurista tekee kuitenkin sen hieno musiikki. Biisit eivät ole lähelläkään skidien animaatioiden valtavirtabiisien ärsyttävyyttä. Nehän ovat oikeasti hyviä! Hienoin kappale on luonnollisesti unohtumaton Bella Notte, mutta eivät ne muutkaan huonoja ole.
Yleensä animaatioiden henkilöhahmoissa ei ole paljoakaan tutustuttavaa. On hauska koheltaja, vanha jääräpää, kovis joka kuitenkin sydämessään haluaa olla hyvä, sekä tietysti tarinan pahis. Toki Kaunottaresta ja Kulkurista löytyvät nämä hahmot, mutta yleisesti ottaen hahmoskaala on paljon laajempi ja mielenkiintoisempi kuin animaatioissa yleensä. Hahmot ovat sympaattisia, aina pääosapariskunnasta alkaen. Suosikkihahmoni on kuitenkin ehdottomasti hajuaistinsa menettänyt vihikoira Jalo. Myös tarinan pahiksista on saatu todella vihastuttavia hahmoja, ja penskana osa pahoista elikoista oli pelottaviakin hahmoja. Ei nykyanimaatioista näin hyvää hahmovalikoimaa löydy.
Sananen animaatiosta: harvoin näkee näin kauniisti ja sulavasti piirrettyjä eläinhahmoja. Hahmojen liikehdintää katsoo oikein mielikseen. Myös suomenkielinen dubbaus ansaitsee kehuja. Nykyään animaatioissa on aina sama porukka dubbaamassa joten tässä on mukava kuunnella sitä miten hahmot puhuvat ”omalla äänellään” eikä niiden ainaisten samojen ääninäyttelijöiden. Muutenkin he tekevät harvinaisen hyvää työtä ääninäyttelyssä. Voihan se toki olla tottumuskysymys, mutta mielestäni suomenkielinen ääninäyttely on peräti parempaa kuin alkuperäinen englanninkielinen.
Suurempia puutteita ei Kaunottaressa ja Kulkurissa ole. Aivan täydellinen tämä ei ole, mutta lienee kuitenkin animaatioelokuva ikinä. Pikkulapsesta lähtien olen tämän katsonut niin usein kuin sielu sietää, eikä kyllästyminen toistaiseksi ole ollut näköpiirissä. Sekä tarina, musiikki että toteutus on erinomaista, todella hyvää työtä, niin lapset kuin aikuiset tykkäävät tästä. Pyyhkii jollain ”Ice Agella” lattian, vaan ei tällaisia animaatioita enää tehdä. Sääli.
