Mikäs se on, jos on 200 asianajajaa merenpohjassa? Hyvä alku.
Tälle ajatukselle antaa pontta Paholaisen asianajaja, kun nuori uraputken alussa oleva juristi vapauttaa puheillaan lapseen sekaantujia ja murhamiehiä. Vauhtia putkeen potkii juristifirman tj. jolla on vihtahousumaisia kykyjä.
Elokuva nimeltä Firma toteutti asianajomaailman kiemurat korruption näkökulmasta. Paholaisen asianajajassa homma viedään pidemmälle, kun lakikäänteitä ja juristien moraalivaikeuksia kuvataan itse vihtahousun ja helvetin tulen säestyksellä. Yhteistä leffoissa on uraputkessa olevan nuoren juristin tai puolison lantun sekoaminen. Rahan ja maineen himo ylittää suomalaisen kateudenkin, ja siitä ei hyvää seuraa.
Keanu Reeves nuorena juristikloppina tekee tasaista työtä, tosin välillä uskottavuusongelma lyö läpi, mutta menettelee. Charlize Theron on vaativammassa osassa kärsivänä puolisona, ja tekee parempaa jälkeä. Al Pacino pääpiruna huutaa, kuten hän vain osaa. Hänen riesanaan on maneerit, ja se että elokuva on selkeästi räätälöity hänelle. Varsinkin lopun selvitykset ovat kieltämättä vahvaa touhua, mutta pitkitetty yksinpuhelu syö tehoa.
Paholaisen asianajajaa voi suositella ennen kuin Firmaa. Kun asiat esitetään hiukkasenkaan poikkeuksellisella tavalla, niin se on merkki ainakin rohkeasta yrityksestä. Katsojaa ei päästetä helpolla, vaikka se Hollykamalle tyypillinen selitysosa onkin ympätty mukaan.
