Tämä elokuva sijoittuu Afghanistaniin vuoteen 1981, joka oli Neuvostoliiton toinen miehitysvuosi. Elokuva alkaa, kun neuvostojoukkojen panssarikolonna vyörii pieneen afgaanikylään suorittamaan pientä ”puhdistusta”. Kaivot myrkytetään, ihmisiä poltetaan ja räjäytetään elävältä ja kotieläimet tapetaan jne. Kylässä syntyy tulitaistelu, jossa erään tankin radiolaitteisto vaurioituu ja paluumatkalla vaunu harhautuu muista vaunuista Shakaalin laaksoon, josta on vain yksi tie ulos: sola, josta he ajoivat laaksoon. Vaunua johtaa lievästi sanottuna psykoottinen komentaja, joka käyttää kovia otteita ja epäilee milloin ketäkin kapinoijaksi tai petturiksi.
Elokuva on poikkeuksellinen amerikkalaiseksi sotaleffaksi, sillä harvemmin kuvataan molempia sodan osapuolia yhtä tasavertaisesti. Kuvataan sekä venäläisiä panssarivaunusotilaita, että afgaanien Mujaheddiniä (sissejä), jotka aikovat tuhota vaunun kostoksi kylän verilöylystä.
Harmikseni sain huomata, että elokuvan venäläiset puhuvat englantia, mutta afgaanit sentään vääntävät jotain sellaista kieltä, jota en ymmärtänyt (joidenkin lähteiden mukaan pashtua). Elokuvan juoni on ihan hyvä ja tarina etenee sopivalla nopeudella. Juonesta on vaikea kertoa mitään spoilaamatta liikaa.
Elokuvan äänimaailma oli hyvä varsinkin kun verrataan muihin samoihin aikoihin ilmestyneisiin sotaleffoihin, elikkä aseet kuulostavat aseilta, eikä musiikeissakaan tapahdu ylilyöntejä. Elokuva on myös paikoitellen visuaalisesti kaunis, eikä sitä ole kyllästetty valtavilla bensaräjähdyksillä, kuten monia muita 80-luvun sotaelokuvia. Kuvauspaikat näyttävät siltä, että voisi uskoa, että elokuva on oikeasti kuvattu Afganistanissa.
Elokuvan ikärajana on vaatimattomasti K-18, enkä ihmettele sitä ollenkaan. Jotkin kohdat voivat olla joillekin todella pahaa katsottavaa. Lyhyesti sanottuna tämä elokuva on raaka kuvaus sodasta, jossa jokainen voi olla peto.
nimimerkki: aop
