Kaksi kuivakkaan brittiläistä arkeologia, Joseph Whemble (Raymond Huntley) ja Stephen Banning (Felix Aylmer) kaivavat hautaa esille. Stephenin poika John (Peter Cushing) on kyvytön osallistumaan jalkavammansa vuoksi. Hauta avataan ja mystisestä syystä Stephen menettää järkensä eikä avaamista äänekkäästi protestoivat Mehmed (George Pastell) myöskään vähennä tapauksen omituisuutta. Muutaman vuoden kuluttua alkaa tapahtua outoja asioita. Ilmeisesti kirous pitää paikkansa, joskin syy ei ole mitenkään mystinen, vaan puhtaasti uskonnollinen. Toteutus vain sattuu olemaan mystinen. Mehmed janoaa kostoa haudan häpäisijöille ja käyttää työvälineenään Kharisia (Christopher Lee) joka muumioitiin elävältä rikoksestaan.
Hammer-yhtiön laatutyö on viihdyttävä hirviöpläjäys. Peter Cushing on tyypillisen laadukas ja Yvonne Furneaux tämän Isobel-vaimona toimii hyödyllisenä apuna. George Pastellin suoritus fanaattisena Mehmedinä on karismaattinen ja luonnollisesti Christopher Leen hyvin fyysinen suoritus Kharisina joka ei tunne ovia tai ikkunoita. Kankea liikkuminen ja siteet ovat vakuuttava yhdistelmä ja mies ruhjoikin itseään oikein urakalla kuvauksissa, mutta meno on hurjaa.
Terence Fisher ohjaa tarinaa vauhdikkaasti hyödyntäen silmiä ilmaisussaan, Cushingin rävähtämätön tarkkailu, Furneaux’n suorastaan kammottat vihreät silmät ja Leen hämmästyttävän ilmeikkäät okulaarit toimivat tehokkaasti ilmaisussa. Vaikka Egypti-osuus ei näytä yhtään Egyptiltä on Englannissa tapahtuvissa kohtauksissa kauniisti väriä, valoa, usvaa ja vellovaa suota. Mukaan on myös päässyt hieman huumoria joka piristää pölyistä ilmapiiriä tehokkaasti ja loppuratkaisu saavutetaan nopeasti ja toimivasti. Kharis ammutaan kappaleiksi suohon ja The End.
Kokonaisuutena Hammerin Muumio on viihdyttävä pläjäys. Puolitoista tuntia takeltelematonta viihdettä jonka toimittaa Cushing-Fisher-Lee-triadi.
