Amerikkalainen rock-laulaja Nick Rivers (Kilmer) on kutsutu Itä-Saksaan joka kumman paljon vaikuttaa yhdistelmältä natsi-Saksaa ja miehitettyä Ranskaa (ainakin jos leffoja uskoo) ja onnistuu sotkemaan itsensä vastarintaliikkeen toimintaan. Mitä ihmettä ranskalainen vastarintaliike tekee Itä-Saksassa? Miksi ihmeessä eversti Von Horstin (Clarke) työpöydällä on jättikokoisen luurin omaava puhelin ja en tiennytkään että hän lukee Hermann Göringin jumppakirjaa ja mukaan on isketty myös Hammer-hapannaama Peter Cushing ruotsalaisena kirjakauppiaana jolla on epämuodostunut silmä. Edellä mainittu vitsi on vain Hammereita katsoneen tajuttavissa, mutta se on vain yksi esimerkki tämän leffan moninaisista vitseistä joiden tyyli vaihtelee fyysisestä kohelluksesta verbaaliseen tykitykseen ja odottamattomiin käänteisiin. Osa vitseistä on tietysti melkoisen korneja tai ehkä jopa tympeitä, mutta ne hauskimmat ovat poikkeuksetta hysteerisen hauskoja.
ZAZ-triadi iskee parodiamiekalla agentti- ja natsielokuvia luoden todellista huumoria ja meininkiä. Näyttelijätyö on juuri sopivan yli- tai allevedettyä ja meno on alusta lähtien hauskaa. Lähes jokaisessa kohtauksessa on jonkinlainen vitsi ja niitä myös riittää. Erityisesti teräksenkova Chocolate Mousse herättää naurua janojuomallaan ja ampumataidollaan.
Top Secret!:stä ei pidä odottaa mitään vakavaa teemaa tai symboliikkaa. Onpahan puolitoista tuntia puhdasta huumoria ja meininkiä eikä Val Kilmerin laulutaitoakaan pidä haukkua. Hyvin mies senkin osaa.
