Badding on eräänlainen elämäkertaelokuva Rauli ”Badding” Somerjoesta (1947-1987). Ihan suorasta elämänkertaelokuvasta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan tämä on osittain fiktiivistä ja kertoo lähinnä Baddingin uran loppuvaiheista ja hänen henkilökohtaisista ongelmistaan.
Elämäkertaelokuva on aina melko hankala laji ja täysosumia tulee harvoin, eikä Baddingkaan mene sinne onnistuneiden elämäkertojen joukkoon. Usein ongelmana on se, ettei päähahmosta saada kovin mielenkiintoista, eikä nytkään oikein onnistuta kunnolla. Muutkin hahmot uhkaavat jäädä kovin etäisiksi. Käsikirjoitus on kovin ohut kannattelemaan hahmoja, joista olisi voinut saada enemmänkin irti. Varsinkin Baddingista olisi ollut paljonkin kerrottavaa, mutta nyt mies tuntuu melko laimealta ja värittömältä persoonalta.
Muutenkaan elokuvan toteutus ei ole paras mahdollinen. Pahin ongelma on tarinan kerronnassa poukkoileminen. Välillä ollaan 1980-luvulla ja välillä mennään varhaisempiin vuosiin ihan sattumanvaraisen tuntuisesti. Joskus tällainen kikkailu toimii, mutta tässä se on vain rasite. Elokuva sortuu myös turhankin taiteellisiin ratkaisuihin. Tunnelmapuoleen on sentään panostettu. Välillä on meno sopivan synkkää, eikä Baddingin elämä koko ajan helppoa ole. Hieno juttu on myös Baddingin kappaleiden ujuttaminen mukaan.
Näyttelypuoli sentään on hyvää ohuista hahmoista huolimatta. Baddingia näyttelevä Janne Reinikainen tekee todella hyvää työtä. En ole koskaan oikein arvostanut Peter Franzénia, mutta nyt mies tekee Ossin roolissa erittäin hienoa työtä. Tosin mies tuntuu olevan muutenkin parhaimmillaan Markku Pölösen elokuvissa. Eikä muissakaan näyttelijöissä valittamista ole.
Badding on niitä elämäkertaelokuvia, joissa olisi ollut mahdollisuuksia hienoonkin elokuvaan, mutta homma jotenkin epäonnistui käsikirjoitusvaiheessa. Ei tämä mitenkään kelvoton elokuva ole, mutta jää auttamattoman keskikertaiseksi.
nimimerkki: Ville
