Universal-yhtiön tuottelias liukuhihna toi äänielokuvaan kaikki klassiset möröt. Niihin kuuluu myös pitkästä levosta nouseva muumio ja niin käy tässä elokuvassa jonka nimi asianmukaisesti on [I]Muumio[/I]. Ohuessa, mutta toimivassa juonessa Imhotep (Boris Karloff) herää henkiin ja alkaa juonitella omiaan. Juttuun liittyy luonnollisesti Helen Grosvenor (Zita Johann) johon Imhotep iskee silmänsä. Vastapainona Imhotepille on tieteellinen professori Joseph Whemble (Arthur Byron) ja myytit tunteva tohtori Müller (Edward Van Sloan).
Karl Freund ohjastelee klassisen hirviöleffan Universal-yhtiön laskuun ja vaikka se näyttää ikäiseltään niin se on myös miellyttävän lujasti rakentunut leffa. Muutamissa kohdissa tarina hidastelee ja joitakin elementtejä ei kovinkaan hyvin esitellä. Onneksi jähmeä kerronta saa piristystä muutamista todella klassisista kohtauksista.
Boris Karloff, tuo miellyttävä britti toimittaa tehokkaan nimiroolin kurttunaamaisena Imhotepina. Jack Piercen maskeerauksella Karloff näyttää hyvin kuivalta ja kuulostaa vielä kuivemmalta. Zita Johann elokuvan tärkeimmässä naisroolissa on miellyttävän karsismaattinen kaunistus, joskin on leffan loppuessa harmillisen avuton vaikka aluksi ei yhtään vaikuta sellaiselta. Arthur Byron ja Edward Van Sloan ovat elokuvan vähemmän karsismaattisia sankarpersoonia.
Klassisia kohtauksia ja Boris Karloffin suoritus on ansaitusti klassinen, mutta ajankohta antaa myös vähemmän miellyttävää painolastia elokuvaan. Pölyinen, mutta maukas leffa vuodelta miekka & kilpi.
