Arkkitehti Walter Craig saapuu vieraaksi vanhaan kartanoon. Siellä hän tapaa talon isännän ja viisi muuta vierasta, jotka kaikki vaikuttavat omituisen tutuilta. Hetken päästä arkkitehti ymmärtää, että nämä kaikki viisi henkilöä ovat tuttuja hänelle aikaisemmin painajaisunestaan. Hän kertoo henkilöille tämän ja pian myös muut alkavat kertoa omituisia ja yliluonnollisia tarinoitaan.
Brittielokuva Kuolema saapuu yöllä poikkeaa todella paljon monista aikansa kauhuelokuvista. Esim. Universal teki siihen aikaan rahastukselta vaikuttavia halpoja ja lyhyitä hirviöelokuviaan, mutta Kuolema saapuu yöllä taas on kunnianhimoinen lähemmäs parituntinen kauhukertomusten saaga. Tekijä tiimiin kuului aikansa arvostettuja brittiohjaajia: Robert Hamer, Alberto Cavalcanti, Charles Chrichon ja Basil Dearden. Mielenkiintoista, että filmin tuotantoyhtiö oli tunnettu lähinnä komedioistaan. Elokuva sisältää kehyskertomuksen ja viisi kauhutarinaa, jotka vaihtelevat tavanomaisesta aavetarinasta psykologiseen ja humoristiseen.
Ottaen huomioon, että filmiä on ollut tekemässä neljä ohjaajaa, on jälki on kiitettävän tasaista. Parhaimmat näistä ovat Hamerin ohjaama omituinen episodi antiikkisesta peilistä, johon aika on näyttänyt jääneen vangiksi. Peili alkaa ottaa sen omistajaa Peter Cortlandia hallintaansa. Toinen helmi on Cavalcantin ohjaama psykologinen tarina vatsastapuhuja Maxwell Frerenasta, jonka nukke alkaa käyttäytymään kuin itsenäisesti. Episodi kuvaa jakautunutta mielenhäiriötä vakuuttavasti. Suurin miinus elokuvassa on humoristinen golfaukseen liittyvä kummitustarina, joka kärsii hieman pölyttyneestä ja liiallisesta huumorista. Kokonaisuuteen tämäkin tarina istuu silti yllättävän vaivattomasti.
Kuolema saapuu yöllä sisältää juuri niitä elementtejä joita rakastan vanhoissa kauhuelokuvissa. Elokuvassa keskitytään ensisijaisesti uhkaavaan tunnelmaa ja huolelliseen juonenkehittelyyn. Kauhukohtauksia annostellaan juuri sopivan hienovaraisesti. Golf-episodia lukuun ottamatta tämä teos on kestänyt aikaa harvinaisen hyvin. Elokuva luulisi siis tyydyttävän vieläkin kauhuelokuvana. Omasta mielestäni tahatonta huumoria ei juuri löydy ja kaiken huipuksi yllättävä loppuratkaisu on yhä karmaiseva. Elokuva on samalla yksi omituisimpia näkemiäni kauhuelokuvia. Voi vain miettiä mistä tekijät ovat saaneet idean tähän teokseen.
Kuolema saapuu yöllä on tyylikäs ja omaperäinen klassikko, jonka voi hyvinkin luokitella lajityyppinsä parhaimmistoon.
