Old School on kertomus kolmesta noin kolmikymppisestä kaveruksesta, jotka ovat jokainen jollain tavoin tyytymättömiä omaan elämäänsä ja kaipaavat railakkaita kouluaikoja sekä bileitä. Äijät päätyvät yliopiston kampusalueelle pitämään omaa biletaloa.
Mitch saa tietää että kiltti pikkuvaimo onkin seksipervertikko. Frank on juuri mennyt naimisiin ja kokee että oma identiteetti on mennyttä. Bernardille, joka pyörittää kotielektroniikkaketjua, ei normaali perheelämä riitä. Kun Mitch muuttaa omaan kämppäänsä epäonnistuneen avioliiton takia niin Bernard keksii muuttaa kämpän välittömästi biletaloksi. Mitchistä tulee kampuksen ”kummisetä”, Frankin alter ego ”Frank the Tank” riistäytyy irti. Kaikki on melkein kuin ennen vaikka ukot ovatkin jo vähän vanhempaa kaliperia.
En odottanut leffalta varsinaisesti mitään. Oli mukavaa huomata että pläjäys viehätti hauskalla huumorillaan. Kyllähän aihepiiri saa silti pohtimaan ikäkysymystä ja ikuisen nuoruuden tavoittelua. Itse kun on samassa ikäkategoriassa leffan äijien kanssa niin huumori ja leffan kuvailemat tietynlaiset ikäkysymykset on helppo tajuta.
Eri ikäiset katsojat katsovat takuulla tätä leffaa ihan eri kantilta. Nuoremmille on kyseessä on normaali viihdepläjäys ja tosiaankin noin kolmikymppisille miehille leffa tarjoaa myös filosofista pohdintaa siitä millaista elämän tulisi tai se voisi olla. Kepeä tarina ei tarjoile sen kummempia vastauksia kuin sen perusjutun että jokaisen kannattaa tehdä sitä mitä tosissaan haluaa, muuten ei onnellisuutta voi saavuttaa.
Musapuoli toimii ja mukana on tietysti myös kasariheavya, jota äijät ovat nuoruudessaan kuunnelleet. Sehän sopii meikäläiselle.
