Vincent LaMarca (DeNiro) on urallaan meriittejä niittänyt NYPD-rikosetsivä, jolla on varsin synkkä lapsuus. Isä teloitettiin vauvan murhasta kun Vincent oli 8-vuotias. Nyt oma narkkaripoika, jonka äijä jätti aikoinaan lapsena eron myötä on kusessa murhattuaan huumediilerin. Vincent päätyy tutkimaan tapausta ja ei ole ollenkaan kivaa huomata että pääepäilty on oma poika.
Pläjäys pohdiskelee isä-poika suhdetta useammaltakin kantilta. Vincent miettii suhdettaan omaan teloitettuun isäänsä. Samalla äijä pohtii poikansa kohtaloa ja haluaisi saada toisen mahdollisuuden olla isä. Tämä on hiukan vaikeaa, koska pitäisi samalla toimia myös poliisina virkatehtävissä. Kuviossa on mukana vielä pojan poikakin, jolle on käymässä samoin kuin kahdelle edellisellekin sukupolvelle eli oman isän hylkääminen syystä tai toisesta.
Kuten monissa ikävissä perheongelmissa asiat kulkee ”perintönä” polvesta toiseen ja joskus tämä ketju on saatava poikki. Leffa näyttää puuttuvan vastuun ottamiseen omasta jälkipolvesta ja onnistuu ihan kohtalaisesti herättelemään jos jonkin näköisiä ajatuksia. Ihan kelpo teos.
