Aikaa on kulunut, mutta Michael Corleone (Al Pacino) on yhä perheen pää. Ex-vaimo Kayn (Diane Keaton) ollaan jo puheväleissä ja vanhentuessa alkaa myös häntä kiinnostaa oman kuolemattoman sielunsa tila. Se taas liittyy Vatikaanin kanssa neuvoteltaviin pankkiasioihin ja edesmenneen Santinon äpäräpoika Vincent Mancini (Andy Garcia) on kylläkin perinyt isänsä älyn ja myös häijyyden. Miken poika Anthony (Franc D’Ambrosio) ei seuraa isänsä tahtoa ja tytär Mary (Sofia Coppola) johtaa isoisänsä nimiin perustettua hyväntekeväisyysjärjestöä ja perheeseen kuuluu myös Constanza (Talia Shire). Don Corleone on hankkinut paljon vihollisia, joutuu sotaan ja uusi don ottaa vallan ja osoittaa oppineensa paljon vanhan donin joutuessa lopulta niittämään pahuutensa satoa korkoineen kaikkineen.
Pitkä ja verinen mafiasaaga pääsee lopulta päätökseensä. Se on hyvä puoli, joskin juoni Vatikaanista, mafiasta ja henkilökohtaisen pelastuksen etsimisestä ei oikein pysy kasassa ja on ajoittain tuskallisen raskasta seurattavaa. Motiivit väkivaltaisiin purkauksiin jäävät harmillisen ohuiksi, joskin Mario Puzo ja Francis Ford Coppola saavat mukaan hienoja kohtauksia. Edellisissä osissa luotu elokuvahistorian suurimpiin roistoihin kuuluva Mike Corleone puretaan lopullisesti palasiksi ja aikaisemman vihan sekaisen halveksunnan tilalle tulee sääliä, sillä hänen anteeksiantamattomien syntiensä määrää ei mikään voi hyvittää.
Al Pacinon suoritus Mikenä pitää koko ajan yllä hahmon voiman ja vallan, sillä jopa yritettyään muuttaa sitä mitä on hän on yhä sama don jonka sanaa kuunnellaan enemmän kuin Jumalan sanaa. Diane Keaton sitkeänä ex-vaimona tietää tarkalleen mitä Mike on ja silti ei pysty vihaamaan tätä. Talia Shire Conniena on nakertunut julmaksi kuolemanjumalattareksi joka valehtelee itselleen totuudesta. Andy Garcia kuitenkin reväyttää voimakkaan suorituksen Vincentinä jolle raivo, julmuus ja pahuus ja verinen kosto on luonteenomaista ja hän on ainoa jolle jo kuoleva räähkä voi valtansa luovuttaa ja tämä tarttuu siihen kaksin käsin. Franc D’Ambrosio ja Sofia Coppola Miken lapsina tekevät varsin toimivat suoritukset, joskin ovat harmillisen ohuita tarinan keskittyessä eniten Miken itsensä yrityksiin hyvittää kaikki tekemänsä pahuus.
Ylipitkä kokonaisuus yrittää yhdistää salaliittoa Katolisen kirkon huipulla, henkilökohtaista pelastuksen etsintää ja vanhaa kunnon veristä mafiamyyttiä ja vaikka yksittäiset kohtaukset ovat hienoja ei kokonaisuus ole sitä. Ylipitkä ja sekava juoni näkyy harmillisesti, joskin loppupuoli parantaa vaikutelmaa ja mukana on hienoja kohtauksia.
