Mitä yhteistä on elokuvilla Seven ja Fight Club? Siis, muutakin kuin Brad Pitt. No tietenkin se, että molemmat elokuvat on ohjannut mestariohjaaja David Fincher. Kaikki tietävät miten hyvin elokuvat menestyivät: kumpikin elokuva on ylistetty maan ja taivaan välillä ja ihan ansiostakin. Seven ja Fight Club ovat todella hyviä elokuvia. Fight Clubin jälkeen Fincher piti hiukan taukoa, kunnes vuonna 2002 valmistui elokuva Panic Room, joka oli paha pettymys. Sen jälkeen Fincher piti taas tauon elokuvista, tällä kertaa vähän pitemmän, tarkalleen viisi vuotta. Vuonna 2007 ilmestyi uusin Ficherin elokuva Zodiac, joka kertoo Amerikkaa 1970-luvulla terrorisoinut sarjamurhaaja, joka ei koskaan jäänyt kiinni.
Zodiacin perustuu täysin tositapahtumiin ja tarina on tehty tapausta koskevista poliisiraporteista. Zodiac Killer oli siis sarjamurhaaja, joka murhasi ainakin viisi ihmistä, ellei enemmänkin. Elokuvassa seurataan neljää tutkijaa, jotka yrittävät ratkaista tapauksen. Poliisimiehiä David Toschia (Mark Ruffalo) ja William Armstrongia (Anthony Edwards), sekä toimittaja Paul Averya (Robert Downey Jr.) ja sarjakuvapiirtäjä Robet Graysmithia (Jake Gyllenhaal).
Näyttelisuoritukset toimivat Zodiacissa päällisin puolin ihan hyvin. Etenkin Robert Downey Jr:n esittämä alkoholisoitunut toimittaja Paul Avery. Samoin myös Gyllenhaalin, Ruffalon ja Edwardsin roolisuoritukset. Vain Chloë Sevigny on hiukan yksitoikkoinen ja tylsähkö. Puolustukseksi sanottakoon, ettei häntä kovin useasti näkynytkään ruudussa.
Fincher on saanut luotua todella intensiivisen ajojahdin. Murhaajan etsinnöissä tulee välillä onnistumisia ja välillä mahalaskuja. Tunnelma on välillä tosi karmivaa. Jännittävien kohtauksien ajaksi hengitys loppuu kokonaan ja omat sydämen lyönnit voi kuulla. Fincher onkin saanut juuri tämän kyseisen tunnelman luotua, lisäämällä Zodiaciin Sevenistä tuttuja piirteitä (Elokuvassa Seven etsitään myös sarjamurhaajaa): sateisen, hiljaisen ja aution miljöön, missä ukkonen jyrisee taustalla. Kohtaukset missä musiikki hiljenee kokonaan, samoin puhe, kuuluu vain uhkaavia askelia. Säikähdyttävät yllättävät kohtaukset, jotka saavat katsojan pompahtamaan penkistä. Kaikkea näitä Sevenistä tuttuja piirteitä Fincher on lisännyt Zodiaciin mukaan tuodakseen sitä aitoa karmivuutta. Ja tämä toimii vallan mainiosti.
Täydellinen Zodiac ei kuitenkaan ole ja pari mainittavaa seikkaa löytyy. Tarina kulkee vähän liian vauhdikkaasti eteenpäin ja katsojan on pinnisteltävä pysyäkseen mukana. Jos elokuvaa ei ole katsonut tarkasti on kärryiltä voinut tipahtaa hyvin helposti. Tarinan liiallisen nopeuden vuoksi, jotku kohdat jäävät epäselviksi, eikä vastausta saada. Tämä jätti hiukan happaman maun suuhun elokuvasta. Myös kesto on vähän liian pitkä, ja loppuminuutit ovat turhaa jossittelua ja tyhjän jankkausta, joka olisi hyvin voitu jättää pois.
Happama maku ei jäänyt kuitenkaan kovinkaan kauaksi aikaa suuhun, sillä hypnoottinen jännitys ja Fincherin loistavasti luoma tunnelma auttavat. Zodiac ei ole Fincherin parhain elokuva. Se ei yllä Fight Clubin ja Sevenin tasolle, vaikka yritys on kova.
Zodiac on varsin mielenkiintoinen ja mystinen kertomus, joka pistää aivot liikkeelle murhaajan henkilöllisyyttä miettiessä. Elokuva kannattaakin katsoa hyvin tarkkaavaisesti. Fincherin luoma tunnelma pitää huolen siitä, että jännitystä piisaa ja säikähdyksiltä, eikä karmivuudelta voida välttyä.
