Lyön vetoa, että jokainen tämän tykityksen lukeva on katsonut joskus Jackassia, tuota Törkytorstain kyseenalaista tähtihetkeä. No, jollet ole, ei se haittaa, et ole menettänyt juuri mitään. Ohjelma on pääosin kännisten nuorten aikuisten poikamiesten (toivottavasti!!) örvellystä, jossa he vievät pikkupoikien törkyleikit astetta realistisempaan suuntaan. Lopputulos, katkenneita jäseniä, aivotärähdyksiä ja naurunpyrskähdyksiä ruudun molemmin puolin on herättänyt varsinkin Yhdysvalloissa kyseenalaista huomiota. Siksi elokuvankin kannessa, alku-ja lopputeksteissä ja oikeastaan kaikissa mahdollisissa paikoissa muistutetaan siitä, ettet sinä tai kukaan tollokavereistasi todennäköisesti pystyisi niinkään ”siistiin” lopputulokseen tempuissa kun nämä ”ammattilaiset”.
No, nyt on sitten myös Jackass-elokuva. Mikä on todellinen järkytys elokuvafanille. Sillä Jackass-elokuva ei ole oikeastaan edes elokuva. Siinä ei ole jatkuvaa juonta, henkilöhahmoja (sällit esiintyvät itsenään) eikä juuri muitakaan elokuvan tunnusmerkkejä. Se onkin oikeastaan pelkkä venytetty tv-sarjan jakso. Ainoa ero tv-sarjaan onkin siinä että elokuvassa rajat eivät ole enää niin tiukat, kaikki v-sanat lausutaan ilman piippejä ja tarjolla on paikotellen hyvinkin rankkaa kamaa. Itse asiassa elokuva tuntuukin jotenkin raikkaammalta ja tyypeillä on todellakin ollut helkutin hauskaa tätä kyhäelmää kuvatessa.
Kuten sanottua, tarjolla on paikoitellen tavaraa, mikä ei missään nimessä sopisi tv-vastaanottimeen. Hämmästyttävän iso osa tempuista liittyy läheisesti ihmiruumiin normaaleihin toimenpiteisiin, eteenkin ulostamiseen ja muuhun anaalisävyitteiseen ja usein temppu päättyykin kameramiehen oksentamiseen. Vajaan puolentoista tunnin pituisesta paketista löytyykin materiaalia, mistä jopa eräs itävaltalainen Schickelgruber-niminen pienikokoinen tapettimaalari olisi ollut ylpeä.
Tyypit pistävät vauva-alligaattorin puremaan nokkamies Johnny Knoxvillen nänniä, sekoillaan golfautoilla, ammutaan ilotulitteita Steve-O:n anuksesta, stripataan keskellä Tokiota, mennään rynnäkköhaulikon maalitauluksi, peloitellaan Bam Margeran vanhempia alligaattorilla olohuoneessa, häiritään golfareita, ulostetaan paikkoihin missä se ei ole suositeltavaa oman ja muiden terveyden vuoksi etc.
Ja kaikkein tyrmistyttävintä on, että kaikki tuo yllämainittu sekä lukemattomat muut sekoilut naurattivat ainakin allekirjottanutta sekä hänen sekalaista ”ystävä”sakkiaan. Ihan tosi, kaikessa rauhassa voi saarnata siitä kuinka reality-tv tuhoaa lastemme moraalintajun ja saastuttaa mielemme, mutta kuinka moni meistä voi olla pidättelemättä nauruaan kohtauksessa, jossa poppoo sulloo yhden jäsenen anaaliin kondomiin sullotun Matchbox-auton ja tämän mennessä lääkärille ja lääkärin nähdessä Röntgen-kuvat tämä vain toteaa miehelle että sinulla ei venähtänyt mikään, sinulla on vain leluauto perseessäsi?
Niinpä Jackass-elokuva on oiva lakmustesti elokuvaharrastajaksi itseään tituleeraavalle. Testaa oma mielesi siltä osin, pystytkö todella pidättelemään nauruasi seuratessasi sekalaisen seurakunnan sekoilua kotona ja kaukomailla. Se voi osoittautua sangen kohtalokkaaksi avioliitollesi. Itselleni Jackass-elokuva upposi melko rankasti ja DVD:n mukana tulleet sangen runsaat extramateriaalit, joissa vielä sattuu olemaan jotain ihan oikeasti hyödyllistä, kuten hulvattomia poistettuja kohtauksia, pitävät mielenkiintoa yllä yhä pidempään. Ei kai tässä voi muuta todeta, kun: ”Hi, this is Johnny Knoxville, welcome to Jackass!!!”
