Eilen, tänään, huomenna yhdistää toisiinsa kolmea tuttua tekijää; Vittorio De Sican komennuksessa oli ollut jo useampaankin otteeseen Sophia Loren, joka muodosti puhtaasti ammatillisesti tiiviin parivaljakon myös Marcello Mastroiannin kanssa. Itse leffa koostuu siis kolmesta täysin erillisestä episodista, jotka kukin kertovat naisen elämän eri perusvaiheista.
Ensimmäisessä episodissa vedetään heti kunnolla huumorin puolelle kun tapaamme Adelinan (Loren), kunniallisen naisen, jolla on nyt vaan hieman ongelmia, ensin velkojien ja sitten virkavallan kanssa. Katsopas, jos hän ei voi maksaa velkoja, hän saa kakkua. Mutta Adelina ei kakusta oikein perusta ja niin hän saa oikean neronleimauksen. Eihän poliisi voi raskaana olevaa naista vankilaan heittää. Tähän tarvitaan tietysti hieman aviomiehen (Mastroianni) apua, ja hommahan toimii. Aina kun sinivuokot ovat hengittämässä niskaan, on naisella maha pyöreänä. Mutta kun siitosorin virkaa toimittava aviomies sitten alkaa kärsimään jo ylirasituksesta, ei väistämätöntä voida enää estää.
Toinen osa puolestaan esittelee katsojalle Annan (Loren), oikean vauhtimimmin, joka uhmaa maailmaa, ja jonka pahin pelko on tylsistyminen. Ajellessaan Rolls Roycellaan hän ottaa kyytiinsä sen-hetkisen vara-aviomiehensä (Mastroianni), joka pitää hommat toiminnassa kotimaassa, pääsiipan ollessa ulkomailla. Koko ajan pitää olla jännää, mutta onko tuolle asenteelle tilaa tulevaisuudessa? Milloin tullaan tien päähän vai ehditäänkö vielä kääntyä pois moottoritieltä? Istuuko Onni oikealla puolella? Jos ensimmäinen osio käsitteli naista parodian silkkihansikkain, otetaan tässä tarkasteluun hieman tragikoomisempi näkökulma. Osio on myös symboliikkaviidakko ja samalla leffan parasta antia. Sanalla sanoen, matkailu avartaa.
Viimeisessä episodissa vieraillaan erään ilotytön, Maran (Loren), luona. Elämänlaatu on hyvällä mallilla, mukava kerrostaloasunto, bisnekset luistaa ja erityisen tiuhaan tahtiin pistäytyy yksi herrasmies (Mastroianni), joka suorastaan jumaloi häntä. Mutta kun naapuriasunnon papiksi opiskeleva poika menee ja rakastuu Maraan, tilanne onkin suurempi kuin yksinkertainen ”maksu palvelua vastaan”-käytäntö. Poika näet asettaa leidin Jumalan edelle ja valkoinen liparus jääköön kaapin pohjalle. Siinä sitä alkaa maailman ja elämän suhteen hiukan yksinkertainen ja ehkä jopa hieman naiivi ilotyttö sitten herätä Ruususen unestaan. Kolmas osa sekoittaa puhdasta draamaa ja komediaa keskenään, ja tässä Lorenin ja Mastroiannin kemiat toimivat kaikista parhaiten.
Kun otetaan huomioon se seikka, että vaikka leffan osat ovat täysin itsenäisiä, kuitenkin niitä pystytään haluttaessa ajattelemaan myös ehjänä kokonaisuutena, niin voidaan valehtelematta todeta, että Eilen, tänään, huomenna on malliesimerkki episodielokuvan rakenteesta. Pääparina leffassa nähdään Loren ja Mastroianni, joista varsinkin jälkimmäinen vetää läpi elokuvan sellaiset ”koko-rahan-edestä”-roolit, että alta pois. Eikä Lorenkaan jää kauas taakse aisaparistaan vaikka yleisesti ottaen hänet taidetaankin parhaiten muistaa kohtauksesta, jossa hän alkaa strippaamaan Mastroiannille, joka ulvoo sängyllä jo ihan sutena.
Leffa ei pyri millään tavoin tuomitsemaan naisia saati heidän ympärillään pyöriviä miehiä vaan yrittää näyttää, huumorin ja draaman keinoja hyödyntäen, mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan naisen tavoista suhtautua elämään erilaisissa elämänvaiheissa. Pienistä kauneusvirheistään huolimatta tyylipuhdas, omalla tavallaan ajaton ja samaan aikaan viihdyttävä totuus, jonka yksityiskohdat voivat vaihdella mutta sanoma ei muutu.
nimimerkki: Sappy
