Jos vanhaa tarinaa haluaa käyttää uudelleen, ei kannata vain tyytyä toistamaan olennaisia juonenkäänteitä ja jättää tyylikeinoja huomiotta. Robert Louis Stevensonin klassikko Tohtori Jekyll & Herra Hyde on puettu moderniksi sarjamurhatrilleriksi. Tietyt vanhan kauhun elementit ovat toki mukana, kuten suuri kartanomainen talo sekä synkännäköinen taloudenhoitajatar.
Dougray Scott on lahjakas näyttelijä, jonka harras ja haikea ilme hakee vertaistaan. Kuvauksen visuaalinen ilme on mukavan yhtenäinen ja kiltin lääkärin muuttuminen hurjaksi herra Hydeksi on toteutettu hienosti. Pienillä keinoilla tehdään paljon. Vaikka juttu olisi miten satua, on sitä osattu hilata hieman lähemmäksi mahdollista mukana olevien tieteellisten perustelujen avulla.
Tarinan ideahan on kiehtovan psykologinen – meissä jokaisessa on sekä hyvää että pahaa. Modernissa versiossa on rivien välissä myös tiettyä ironiaa. Lääkäri, korkeiden sosiaalisten odotusten vanki, pääsee välillä rellestämään ja toteuttamaan pimeää puoltaan. Eikun nahkahousut jalkaan, huppu päähän ja Bostonin yöhön.
DNA-perustelut ja oikeudenkäynnit toimivat vahvana kiinnekohtana nykypäivään, mutta ne saavat hieman liian suuren roolin lopun käänteissä. Lopetuksen tietty kalkkunaisuus tuntuu kuitenkin kuuluvan asiaan. Kokonaisuudessaan piristävä, kerran pari katsottava tulkinta, joka herättää suuren halun lukea taustalla oleva teos.
