John Hughesin leffat ovat yleisesti ottaen todella amerikkalaisia. Nykyisin hän kirjoittaa paljon kliseisiä perheleffoja kuten Beethovenit tai Flubber. Hän toimi itsekin ohjaajana 80-luvulla ja 90-luvun alussa ja ohjasi ihan hyviäkin pätkiä. Parhaimpia ja muistettavimpia niistä ovat luultavasti vallattomat nuorisokuvaukset Vaihdetaan vapaalle Ferris ja The Breakfast Club. Ferrisin sekoilut eivät minuun pahemmin iskeneet, mutta jälki-istunnossa istuvien nuorten ongelmat kiinnostivat The Breakfast Clubissa.
Elokuva on kertomus viidestä erilaisesta oppilaasta, jotka joutuvat istumaan lauantaina jälki-istuntoa. Löytyy kovista, nörttiä, urheilijaa, prinsessaa ja friikkiä. Myös pirullinen rehtori (Gleason) hyörii mukana kuvioissa. Tuon päivän aikana nuoret miettivät mikä mättää heidän elämässään ja yrittävät varautua heidän tulevaisuuteensa.
Tässä leffassa on asiaa. Muuten hyvä nuorisokuvaus kuitenkin sortuu välillä pieniin kliseisiin ja myös onnistuu samaan mukaansa tylsiäkin hetkiä. Silti jotkut nuorten kertomat ajatukset ovat todella realistisia. Elokuvan mukaan vanhemmat ovat kaiken pahan alku ja juuri. He eivät ymmärrä ollenkaan lapsiaan. Toinen leffan teemoista on kaverit ja miten he määräävät sinun elämäsi. Jos kuljet suosituiden mukana, niin et voi olla nörttien tai muuten hyljeksittyjen seurassa. Tuo on ikävän totta myös täällä Suomessakin.
En väitä että hahmot olisivat kovinkaan aitoja, mutta tässä he ovat ainakin kiinnostavia. Painimista harrastava Andrew (Estevez) on isänsä kovassa kurissa. Andrew on hiljalleen alkanut vihaamaan omaa isukkiaan. Brian (Hall) on nörtti, joka opiskelee ahkerasti ja John Bender (Nelson) puolestansa pilveä poltteleva kovis, jolla on ikävät kotiolot. Claire (Ringwald) on koulun eräs suosituimmista tytöistä eli kunnon prinsessa. Ei ole kotiolot hänelläkään häävit kun isä ja äiti käyttävät tyttöä riitojen välikappaleena. Sitten on vielä outo Alice (Sheedy), joka on todellinen friikki, jota muut nuoret hyljeksivät.
Emilio Estevez vetää hyvän roolisuorituksen, samoin Anthony Michael Hall ja Molly Ringwaldkin onnistuu olemaan uskottava. Judd Nelson on loistava Benderinä, tosin pientä ylinäyttelemistä on havaittavissa. Ally Sheedyn näyttelemä Allison puolestansa ärsytti minua. En tiedä miksi, mutta minusta hän ei oikein sopinut näihin kuvioihin mukaan. Paul Gleason on leffan pahis eli koulun rehtori ja vetää hyvän roolin, mutta jää nuorten tähtien varjoon.
Hughes osaa ainakin ohjata, mutta kaikkia hänen leffojaan vaivaa pieni viimeistelyn puute. Hieman enemmän sisältöä niin paremmaksi olisi leffakin tullut. Tosin hän on hyvä käsikirjoittamaan ja hän on toiminut myös tämän elokuvan käsikirjoituksen rustanneena hemmona. Tarina junnaa joissain kohdin hieman paikoillaan, mutta muuten Hughes onnistuu molemmissaan tehtävissä.
Pieniä vikoja tästäkin löytyy, mutta muuten tämä on hyvä ja raikas nuorisokuvaus. Tällaisia teinileffoja saataisiin tehdä enemmänkin ja vähentää niiden alapääkuvausten tuottamista. Ihan mukava elokuva, jonka jokaisen nuoren olisi jossain vaiheessa syytä nähdä. Tässä on paljon asiaa kaikkien kliseidenkin keskellä. The Breakfast Club on samalla hauska sekä hieman surullinenkin tarina ja käy hyvin sekä viihteestä että laatudraamasta.
