On todellinen kulttuuriteko, että televisiomarkkinoiden johtava mainoskanava MTV3 näytti tämän pienelle huomiolle Suomessa idioottimaisen sensuurin takia jääneen ja kulttimaineen saavuttaneen Hammer-yhtiön elokuvan. Näinä aikoina, joina amerikkalainen on markkinapomojen mielestä ainutta myyvää rautaa, eikä Hammerin leffoja tunnu Suomesta saavan mistään, ei mikään olisi vetänyt minua tv:n ääreen varmemmin kuin tämän arvostamani yhtiön elokuva.
Frankenstein on tuhottava on Hammerin Frankenstein-elokuvien sarjan viides elokuva. Valitettavasti on todettava, etten aikaisempia osia ole vielä nähnyt, mutta todennäköisesti tulen ne katsomaan. Yleisen väärinkäsityksen korjaamiseksi kerrottakoot, ettei elokuvan nimessä mainittava Frankenstein tarkoita itse hirviötä, vaan miestä sen takana. Tämä siksi, ettei katsoja vaan joutuisi pettymään, sillä itse hirviötä ei leffassa tavata ollenkaan. Pääosassa loistaa kuitenkin Hammerin luottotähti, loistava Peter Cushing ja puikoissa monen Hammer-klassikon takaa löytyvä huippuohjaaja Terence Fisher, joten odotukset eivät kuitenkaan täysin tuulesta temmattuja ole.
Elokuvassa paroni Frankenstein palaa synkkään Lontooseen synkkine suunnitelmineen. Hän aikoo tehdä aikalaisen lääketieteen mahdottomaksi tuominneen toimenpiteet: siirtää mielisairaan entisen apurinsa aivot terveeseen ruumiiseen parantaakseen tämän, jotta saisi tältä hänelle niin kovin tärkeitä tietoja. Tätä tarkoitusta varten tämä kieroutunut ja huippuälykäs tohtori asettautuu hullujenhuoneen työntekijän taloon ja aloittaa toimenpiteet suunnitelmansa toteuttamiseksi…
Käsikirjoituksella ei ihan Oscareita voiteta, mutta se tuskin on ollut tekijöiden tarkoituksenakaan. Käsikirjoitus on rönsyilevä ja siinä on selvästi sellaisia kohtia, joilla ei ole kerrassaan mitään tekemistä juonen etenemisen kanssa. Tönkön juonensa elokuva kuitenkin onnistuu peittämään erinomaisesti, onhan puikoissa Fisherin kaltainen veteraanitekijä. Kuten muissakin Hammereissa, on tässäkin pienellä budjetilla saatu aikaan hemmetin tyylikästä ja ylvästä kuvastoa, jota tehostavat vielä Peter Cushingin ammattitaitoisen varma roolisuoritus ja Hammerin leffoille ominainen charmantti estetiikka. Mukana on lisäksi paljon tahatonta huumoria ja elokuva onkin erityisesti alkupuolellaan herskyvää katsottavaa. Tekoverta ja irtojäseniäkin tarjotaan sen verran, että katsojan elokuvaksi elokuvan huomaa olevan tarkoitettu.
Elokuva jaksaa viihdyttää helposti pituutensa verran ja mukana on muutama oikeasti nerokas kohtaus, joiden varjolla elokuva nousee selvästi keskivertokauhun yläpuolelle. Frankenstein on tuhottava kuuluu jokaisen Hammerin elokuvien ystävien yleissivistykseen, ja on mukavaa ei-niin-vakavaa kauhuviihdettä muillekin kauhuleffojen ystäville.
nimimerkki: Sano mitä sanot
