Päiväni murmelina -elokuvan aikaluuppimainen rakenne on tehnyt vaikutuksen moniin elokuva-alan osaajiin. Ilmeisesti myös detroitilaisohjaaja Vincenzo Nataliin (tuttu mm. Cubesta, Hannibal-telkkusarjasta sekä Paris, je t’aime -leffan yhdestä segmentistä), jonka tuore kauhuelokuva Haunter junnaa yllättävän tehokkaasti paikoillaan.
Säikyttelyvälineistöltään Haunter ei ole tehokkain tai edes omaperäisin. Kirotulta vaikuttava talo pimeydessä kuiskivine mysteerilapsineen ja menneisyyden julmuuteen kurkisteleva rakenne ovat peruskauraa kauhun saralla. Silti tyyli on hallussa ja täten perusmaissilapsinolouksilta vältytään.
Lapsitähtenä paremmin tunnetun Abigail Breslinin läsnäolo on leffalle tuikitärkeä asia. Little Miss Sunshine’ina ja Signsin foliohattutyttönä yleisön hurmannut lapsi on varttunut teiniroolikelvoksi näyttelijäksi eli hoitanut asiat siten, miten Macaulay Culkin ei asioita ikinä hoitaisi. Breslin löytää pääosahahmolleen epäuskoisen hämmästelyn taajuuden kovin helpon oloisesti ja kirmaa uskottavasti Siouxsie and the Banshees -paidassaan karkuun Haunterin tuntematonta pahaa. Pakoa säestää ”Haven-saarnaaja” Stephen McHattien kylmä tuijotus.
Shokeeraavuusarvoiltaan vähäinen Haunter miellyttänee eniten The Othersin kaltaisia trillerin rajamailla tyylitteleviä kauhuelokuvia arvostavia tahoja. 80-luvun musiikin ystävien kannattaa tsekata raina jo Breslinin Lisa-hahmon huoneen julistekokoelman takia. Aavemaista tunnelmaa löytyy sen verran, että vähälle huomiolle jääneen mysteeripalapelin ratkaisee Halloween-leffaviikolla mieluusti.
