Kahdessa ensimmäisessä Halloween-elokuvassa Michael Myersin siskoa esittänyt Jamie Lee Curtis on palautettu leffasaagan seitsemänteen osaan. Laurie Strode (Curtis) lavasti kuolemansa 20 vuotta sitten Michaelin kotiinpaluuyönä. Hän vaihtoi nimeään ja muutti Kaliforniaan, jossa hän asuu 17-vuotiaan poikansa (Hartnett) kanssa. Michael on kaikista vastoinkäymisistä (palamisesta, muutamasta kymmenestä luodista ja muista iskuista) huolimatta jälleen täysissä ruumiin voimissaan ja varastettuaan Loomisin kansioita hän pääsee kadonneen siskonsa jäljille. Ja niin kauan kuin yksikään sukulainen on hengissä, Michael ei lepää.
Juoni jaksaa edelleen kiinnostaa ja kannatella leffasaagaa. Asetelma on oikeastaan täysin vastaava alkuperäisen Halloweenin kanssa, Laurien juostessa karkuun psykopaattiveljeään. Uskottavuutta tarinaan lisää toki mahtipontisen annoksen, se että Laurien näyttelijä on 20 vuoden jälkeenkin vanha tuttu Curtis. Halloween H20 on siis edelleen tarinalle uskollinen ja käsikirjoitus toimii vanhaan tuttuun tyyliinsä. On myös hienoa, että leffan alkuun oli sysätty pieni muistelutuokio ja saimme vielä kerran kuulla tohtori Loomisin mietteitä, mistä puhutaan kun kyseessä on Michael Myers.
Toteutus sitten taas tökkii enemmän kuin laki sallii. Musiikki ja äänimaailma ovat 90-luvun lopulla tehdyille kauhuleffoille tyypilliseen säikäyttelymuottiin tehtyjä, eivätkä pysty luomaan sitä piinaavaa jännityksen tunnetta, johon alkuperäinen kykeni. Myös Michael on saanut huomattavasti enemmän nopeutta ja ketteryyttä kehoonsa vuosien varrella, eikä tulos ole yhtään hyvä. Robottimainen ja kankea murhaaja, jonka liikkeistä silti paistoi määrätietoisuus on poissa tästä elokuvasta, mikä on suuri harmi Michaelin imagon kannalta.
Pähkinänkuoressa; pelottavuus ja uskottavuus on haihtumassa, mutta tarina antaa saagalle mahdollisuuden pysyä hengissä. Kaikille Halloween-faneille suositeltava ja kyllä tämän pystyy katsomaan, vaikkei aiempia olekaan ehtinyt näkemään.
