Kesti kolme elokuvaa ennen kuin James Bond (Daniel Craig) sai ne kaikki olennaiset persoonat ympärilleen. Varusteet toimittaa Q (Ben Whishaw) ja M (Ralph Fiennes) on juopon psykopaatti-kätyrin äksy esimies. Moneypenny (Naomie Harris) on sihteeri em. esimiehen toimistossa. Aika dramaattisten vaiheiden seurauksena Vastavakoilun, Terrorin, Koston ja Kiristyksen Erikoisjärjestö sai ilmaantua Bond-leffoihin ja Allekirjoittaneen laskelmien mukaan edellisestä kerrasta on 44 vuotta ja kolme erillistä James Bondin itsensä inkarnaatiota. Palaavan mörkökoplan kunniaksi 24. Bond-leffa onkin nimeltään [I]Spectre[/I] ja vähemmän alleviivaavaa nimeä on vaikea keksiä.
Veristä jälkipyykkiä siivotessaan James Bond antaa MI5:ttä johtavalle C:lle (Andrew Scott) syyn vetää MI6:n (eli M:n) 00-osastolta maton alta. Politiikointiin ei kuitenkaan ole aikaa, sillä vanhanaikaisesti kysymällä Bond pääsee seuraamaan em. nimikoplan juonintaa ja samalla pääsee sitä johtavan Franz Oberhauserin (Christoph Waltz) jäljille. Kyseisellä persoonalla on iso organisaatio apunaan, Nehru-takki, valkoinen persialaiskissa ja hän osaa kantaa kaunaa aika pitkään. Ernst Stavro Blofeldin nimen omaksunut Oberhauser on siis leffan paha jätkä, leskirouva Lucia (Monica Bellucci) on johtolanka ja Mr. Whiten (Jesper Christensen) sukua oleva Madeleine Swann (Léa Seydoux) joutuu roikkumaan mukana aika monessa paikassa. Bondin perässä laukkaa Hinx (Dave Bautista) kiukkuisen karhun hienovaraisuudella. Luonnollisesti Bond tekee selvää pahiksista ja ilkeä juoni menee myttyyn.
Sam Mendes ohjailee Daniel Craigia toistamiseen James Bondin roolissa ja tämä inkarnaatio osoittautuu kaikista johdonmukaisimmaksi sellaiseksi. James Bond asuu persoonattomassa kopissa, ryyppää kuin sieni ja tämän rohkeudessa on itsemurhaisuuden vivahde. Juonessa remutaan pitkin poikin eksoottisia sijainteja ja mukana on myös ehta Bond-roiston päämaja mikä luonnollisesti on täynnä univormuisia kätyreitä ja räjähdyksen voimakkuudesta päätellen siellä valmistetaan dynamiittia ja ilotulitteita. Juonessa on käänteitäkin, mutta roolitus romauttaa yhden käänteen pelkäksi varmistuksen odottamiseksi ja se luonnollisesti saapuu ajallaan. Meno on siis Bond-leffoille ominaisen jännittävää ja ihan vain tätä leffaa varten kehitetyn Aston Martin DB10:n uintireissu sattuu autofanien sieluun…
Daniel Craig on kotiuttanut James Bondin kylmäveriseksi, juopoksi psykopaatiksi joka on pelkkä tylppä esine mikä jättää jälkeensä tuhovanan. Ben Whishaw, Naomie Harris ja Ralph Fiennes ovat Bondin tukiryhmä joka ei aina pidä kätyrinsä oma-alotteisuudesta, mutta luottavat tämän arviointikykyyn. Lisäksi he ovat saman verisen työn ammattilaisia, joten jopa olmimaisin nörtti heistä osaa toimia tehokkaasti. Léa Seydoux on on se juonessa merkittävämpi kaunistus ja hyvästä syystä – Monica Bellucci omaa hevosannoksen sitä autenttista karismaa ja olisi hukuttanut Craigin arvokkuutensa alle. Andrew Scottin rooli toimii täydellisesti halutun vaikutelman luomisessa, mutta vähänkin brittiläisestä TV-ohjelmistosta tietävä ei C:n personifoimasta juonikäänteestä ylläty. Christoph Waltz antaa olemassaolon Ernst Stavro Blofeldille ja tämä osoittautuu juuri siksi. Suureelliset suunnitelmat omaava psykopaatti muuttuu elokuvan edetessä yhdistelmäksi ensimmäisestä ja suoraan edeltävästä inkarnaatiostaan ja aika hyvin se tapahtuu. Luonnollisesti näin hienoa konnaa ei pidä haaskata kertakäyttöiseksi ja onneksi Barbara Broccoli tietää sen. Dave Bautista on se kaappimainen kätyri joka pistää Bondia päähän aika kovasti.
Bond-leffojen meininki on kasassa, mutta sitä todellista dramaa ei mukana ole. Juonellisesti [I]Spectre[/I] on siis pelkkä Bond-leffa ja kuriositeettina se elvyttää mörön ja mörköä komendanttaavan mielipuolen neron.
