Anttilasta tuli ostettua elokuvat Carlito’s Way ja Rocky. Rocky piti katsoa ensimmäisenä, sillä sitä on kehuttu Tykissä aika lailla. Ja kyllä oli hieno elokuva. Musiikki, nyrkkeilykohtaukset, Syltty ja kaikki muu mahtava! Syltty, joka on totuttu näkemään tyhjänpäiväisissä action-leffoissa, ei tuottanut minulle pettynystä roolisuorituksellaan, sillä äijähän (paino sanalla ÄIJÄ) näyttelee aivan loistavasti. Ohjaustakin pitää ylistää, sillä John G. Avildsen ohjaa hallitusti ja hienosti kohti vääjäämätöntä loppuhuipennusta.
Juonen voipi lukea muista tykityksistä tuolta alempaa.
Loistavia kohtauksia elokuvasta löytyy oikein kunnolla, esim: Treenaus, nyrkkeilyjaksot, ”She’s very excited” -kohtaus sekä muita hienoja kohtauksia.
Elokuvan paras hahmo on ehdottomasti Mickey – tuo vanha valmentaja, jolla on ikäviä muistoja nyrkkeilystä, ja joka tahtoo auttaa Rockya valmentautumaan otteluun. Itse Rocky Balboa aka. ”The Italian Stallion” tulee hyvänä kakkosena.
Bill Contin musiikit ovat loistavia aina Fanfaresta Gonna Fly Nowhin. Eli ääniraidaltakin löytyy huippukamaa.
Lyhyesti: Mahtava elokuva, joka on parempi nyrkkeilyleffa kuin Raging Bull. Suositteln lämpimästi!
nimimerkki: Jope Pitkäviha
