Etelä-Amerikan epämääräisessä diktatuurimaassa on levotonta. Carrasco (Lewis Collins) on Capitanin (Hans Leutenegger) sissien puolella ja Smithy (John Steiner) on apurina. Silveira (Klaus Kinski) on diktaattori Homozan (Subas Herrero) kätyri. Luvassa on rytinää.
Toimintaleffa on genre joka sai alkunsa pitkä aika sitten, mutta 80-luvulla se pääsi todelliseen meininkiinsä ja genre sai edustajia molemmin puolin Atlanttia ja oli tarpeeksi vakiintunut miellyttääkseen katsojia. Antonio Margheriti ohjailee juuri kyseisellä vuosikymmenellä tehdyn euro-äxönin missä on punaista lankaa ehkä risojen kalsareiden harsintaan, mutta sitäkin enemmän siinä on juuri sitä mitä toimintaleffalta odotetaan: lonkalta päksimistä, partanaamaisia pyssymiehiä, (eeppisiä) rakennevaurioita, massiivisen kumeita bensaräjähdyksiä, juoni tekosyyksi em. meiningille ja muutamia kansainvälisiä tähtiä takaamaan kiinnostavuutta.
Lewis Collins on leffan kova jätkä ja John Steiner on kyyninen apuri. Klaus Kinski on paha jätkä ja nauttii suuresti tilaisuudesta olla ilkeä pyssymiespomo. Muut roolit ovat juuri sitä mitä pelkiltä kliseiltä voi odottaa.
Vaikka käsikirjoitus on pelkistä kliseistä jesseteipattu tekele niin silkasta meiningistä Antonio Margheriti ansaitsee erittäin hyvät pisteet. Leffa alkaa näyttävällä toimintakohtauksella, sitten kursitaan ”juonta” ja ”henkilöhahmoja” kasaan, könytään eksoottisessa miljöössä ja aiheutetaan rakennevaurioita, pohjustetaan uusia (eeppisiä) rakennevaurioita jotka toteutetaan massiivisin bensaräjähdyksin ja sitten taas päksitään lonkalta partasuita. Eduardo Margheriti toteuttaa pienoismalliefektit jotka ovat parasta A-ryhmää toteutukseltaan ja hyvä niin.
Juoni on pelkkä tekosyy meiningille, mutta meininkiä on onneksi paljon ja se on hyvää. Juuri sitä mitä täysin aivottomalta äxön-paukuttelulta odottaa. Ei edellytä dopingin käyttöä, mutta ei myöskään kärsi siitä.
