Blade 2 oli ensimmäisiä DVD-leffoja mitä tällä pojalla on, ellei ensimmäinen, joten on oletettavaa että tämä kyseinen leffa on tullut katsottua sen sata kertaa.
Lukuisista katsomiskerroista huolimatta muistikuvani oli että tämä on aika tylsä tapaus. Ei kait siinä muu auttanut kun tökätä levy jälleen koneeseen ja virkistää muistia ja… Väärinhän minä muistin.
Ensimmäinen Blade on kieltämättä aika tylsä tapaus joten voivatko odotukset olla hirveän korkealla jatko-osan suhteen kun ilmassa on vieläkin se käsitys että jatko-osat ovat surkeampia kuin alkuperäiset? Blade 2 heittää tämän käsitteen ylösalaisin ja pieksee isäpapan vaikka silmät kiinni.
Leffa alkaa siitä kun jokin vampyyrejakin pahempi tekele pistää eräässä veripankissa leikiksi. Tästä katsoja heitetään jonnekin aivan muualle jossa Blade (Wesley Snipes) saa tietää missä hänen kauan etsimänsä opettaja on. Blade löytää oppi-isänsä Whistlerin joka on muuttunut vampyyriksi, tai jota on yritetty muuttaa sellaiseksi. Nämä asiat eivät niinkään kuulu päätarinaan, vaan ovat johdaketta pääasiaan…
Vampyyrit, nuo verevät verenimijät jotka pelkäävät Blade Daywalkeria pyytävät häneltä yllättäen apua kun kaduille on tullut jokin Bladea pahempi. Blade suostuu auttamaan heitä ja ryhtyy ”Bloodpackin” johtajaksi joka koostuu kourallisesta koulutettuja vampyyreja.
Tarina on melko simppeli ja se toimii. Melkein joka kohtaus on turpiinvetoa ja mättöä ja se on hyvä asia, vieläpä kun tehosteet ovat hienoja. Taustalla soi melkein koko ajan iskevä biisi.
Guillermo Del Toro on hyvä ohjaaja ja kun hänet yhdistetään Bladeen… Napakymppi.
Näyttelijät ovat ihan hyviä. Wesley Snipes on kuin syntynyt vähäsanaiseksi Bladeksi. ¨Bloodpackin¨ jäseniin ei niinkään syvennytä vaan melkeinpä jokaisesta on tehty machoja äijiä (yhtä muijaa lukuunottamatta). Ron Pearlman vetää mukavan roolin kusipäisenä Reinhardina.
Blade2 on täyttä toimintaa ja tykitystä alusta loppuun, ja se kestää montakymmentä katselukertaa ja se on pakkohankinta kaikille toimintaleffojen ystäville, piste.
nimimerkki: mada
