Long live the new flesh sanoo Max Renn katsellessaan Videodrome tv-kanavaa.
Näytetäänkö tv:stä liikaa väkivaltaa tai muuten vaan rajua meininkiä ja onko tv:n tarjonalla lopulta vaikutusta ihmismieleen? Tätä ainakin pohti mestariohjaaja David Cronenberg vuonna 1982 valmistuneella Videodrome-teoksellaan.
Videohysteriaa palvellut painajaissatu on vieläkin ajankohtainen katselukokemus. Videodrome ei ole menettänyt lainkaan tehojaan vuosien saatossa, vaan Cronenbergin hienon ja älykkään mielikuvituksen tuotteet näyttävät vieläkin todella inhottavilta.
David Cronenberg on aina ollut yksi omaperäisimmistä elokuvan tekijöistä, jolta on laatu pysynyt lähestulkoon samana tähän päivään asti. Kekseliäitä ja omaperäisiä visioita toisiinsa yhdistellyt Cronenberg näytti jo taitojaan The Brood- (1979) ja Scanners (1981) -elokuvilla, mutta potin hän räjäytti Videodromella, joka käväisi myös pienessä sensuurissakin aikanaan.
Torontolaisen tv-yhtiön johtaja Max Renn (mainio Woods) haluaa kanavilleen väkivaltaa ja seksia, eikä mitään pehmoilua. Lupia ei moiseen myönnetä, mutta yhtenä päivänä hänen satelliittinsä löytää erikoisen kanavan nimeltä Videodrome, jossa todellakin satutetaan ja tapetaan ihmisiä. Max alkaa paneutua kanavaan vähän turhan tarkasti, sillä hänen lähellään alkaa sattua hyvinkin erikoisia asioita (kasetit kuplii, mahaan ilmestyy reikä jne.) ja asiaa ei paranna, että hänen naisystävänsä Nicki (Harry) katoaa oltuaan myös kovin kiinnostunut Videodromesta.
Videodrome on todellinen painjaiselokuva jonka lopputuloksessa yhdistyy mystinen salaliittotrilleri, yhteiskunnalinen uhka ja hieno kauhuelokuva. Videodrome ottaa hyvinkin kantaa nykypäivän tv-tarjontaan, kun Maxia haastatellaan talk-showssa, jossa häntä itseään pidetään uhkana yhteiskunnalle, kun haluaa levittää enemmän vakivaltaa tv:ssä. Ennen kaikkea David Cronenberg on antanut mielikuvituksensä tulla esiin tarinan käsikirjoituksessa, johon hän on laittanut sopivasti ihnhottavia kauhukohtauksia, mutta myös pilkahduksen satiirinomaista huumoria ja onnistuneen kiehtovan tarinan. Videodromen jokaisessa kohtauksessa esiintyvä James Woods on todella loistava Max Rennin roolissa ja melkeinpä voisi puhua yhdestä miehen parhaasta roolisuorituksesta.
Kokonaisuutena Videodrome on yksi omaperäisimmistä visioista tv:n haittavaikutuksista kauhuelokuvan muotoon puettuna. David Cronenbergin ja James Woodsin Videodrome on ajaton mysteerielokuva, jonka seuraan jaksaa liittyä tietyn ajan jälkeen uudestaan. Saapi nähdä miten Videodromen lähetykset ovat jatkuneet nykyisella digiboxikaudella?
