Jingle Ma on minulle entuudestaan tuttu lähinnä huonojen, hollywoodmaisten toimintaelokuvien ohjaajana. Onkin siis ihme, että ylipäätään aloin katsoa hänen vuonna 2000 valmistunutta toimintakomediaansa Tokyo Raiders. Ennakko-odotukset eivät siis todellakaan olleet korkealla, vaikka näyttelijäkaartista löytyikin yksi suosikkinäyttelijöistäni, Tony Leung.
Elokuva alkaa, kun Kelly Chenin esittämä Macy on menossa naimisiin unelmiensa miehen, Takahashin kanssa. Mies ei kuitenkaan ilmesty häihin, ja niinpä Macy päättää lähteä etsimään Takahashia tämän kotimaasta Japanista. Mukaan tarttuu vielä katteettoman shekin vuoksi suuttunut, kung-fu:ta osaava sisustusarkkitehti Yung. Japanissa he törmäävät Tony Leungin esittämään yksityisetsivään, joka on ollut jo jonkin aikaa Takahashin jäljillä, mies kun sattuu olemaan rikollispomo. Tietenkin juoneen kuuluu vielä paljon erilaisia käänteitä.
Yllätyksekseni huomasin nauravani elokuvan komediapuolelle, mikä on todellakin allekirjoittaneen kohdalla harvinaista, kun on kyse hongkongilaisista komedioista. Elokuvan vahvimman osa-alueen muodostavat kuitenkin metropoliksen vilinässä tapahtuvat ns. ”vakavat” kohtaukset, jotka ovat parhaimmillaan todella näyttäviä. Toimintakohtauksia siivittää niihin yllättävän hyvin sopiva, epätavallinen musiikkiraita, mutta muuten niitä katsoessa alkaa välillä tympiintyä, sillä ne ovat joskus todella pitkiä, eikä niissä oikeastaan tapahdu mitään. Lisäksi liialliset juonenkäänteet pääsevät etenkin elokuvan loppupuolella ärsyttämään.
Näytteljät selviävät rooleistaan siedettävällä tasolla. Hong Kongin ”kaunis poika” Ekin Cheng ei pääse missään vaiheessa ärsyttämään, vaikka se on hänelle kovin yleistä, ja pääroolin Kelly Chen on tarpeeksi vakuuttava hommassaan. Valitettavasti Tony Leungin suoritus on yllättävän laimea, kun ottaa huomioon hänen muita näyttelijäntöitään, esimerkiksi kertakaikkisen loistavan roolisuorituksen elokuvassa In the Mood for Love.
Tokyo Raiders on paikoitellen hauska toimintakomedia, joka yllätti mukavan positiivisesti. Elokuva on ehdottomasti ohjaajansa yksi parhaista, vaikka siinä on vikansakin. Elokuva ei liikuta katsojaa mihinkään suuntaan, ja tämän takia se unohtuu nopeasti. Mestariteosta hakevat jättänevät tämän suosiolla katsomatta, mutta kertakäyttöviihteen etsijälle tämä on sopiva valinta illanviettoon.
nimimerkki: Nosoki
