Renaissance on siitä mielenkiintoinen, ettei Euroopasta juuri kyberpunkia tule. Siksi on mukavaa, että Yhdysvaltain ja Japanin väliin jäävällä mantereella tehdään myös dystooppista lähitulevaisuuselokuvaa. Blade Runnerin tai Ghost in the Shellin veroisesta teoksesta ei ole kyse, mutta uskallusta ja kokeellisuutta elokuvasta löytyy kyllä. Valitettavasti Renaissance ei jaksa oikein kantaa loppuun asti.
Elokuva on loppujen lopuksi varsin perinteinen kaappausdraama, jossa hyllytetty, omaa tietään kulkeva kovanaamakyttä etsii nuorta naista ja joutuu salaliittojen verkkoon. Renaissancen tapauksessa keskiössä on kosmetiikkaa ja terveyspalveluita tarjoava monialayhtiö Avalon ja kadonnut yhtiön huippututkija. Komisario Karas juoksenteleekin sitten tylikkäässä mustavalkomaailmassa vasikoiden, salamurhaajien ja tohtorien perässä etsiessään johtolankoja, joiden avulla kadonneen neitokaisen voisi löytää. Tällä osastolla ei siis mitään hirveän yllätyksellistä.
Renaissancen parasta antia on tiukan mustavalkoinen värimaailma, josta poiketaan vain kerran tai kaksi. Valinta on tyylikäs, mutta sadan minuutin aikana katsojan silmät ehtivät kyllä rasittua. Visuaalinen ilme kuitenkin luo lähitulevaisuuden Pariisista lohduttoman kylmän neo-noir -kaupungin.
Liikkeenkaappausten päälle tehty animaatio on pääsääntöisesti ihan kelvollista katsottavaa, mutta valitettavasti nopeammat liikkeet, esimerkiksi elokuvan harvoissa toimintakohtauksissa, näyttävät jokseenkin keinotekoisilta ja muovisilta. Se on sääli, sillä Renaissance olisi todella kaivannut sulavaa toimintaa melko raskassoutuisen ja tuijottelevan tarinankerrontansa tueksi.
Päällimäisenä Renaissancesta jää mieleen kaksi asiaa: erikoinen visuaalinen ilme ja suorastaan junnaava hidastempoisuus. Mielenkiinto alkaa herpaantua viimeistään tunnin kohdalla, minkä lisäksi päähenkilö Karas jää varsin ohueksi hahmoksi. Hänen seuraamisensa nyt vain ei ole kovin mielenkiintoista. Lisäksi juoni on paikoin aikamoista sekametelisoppaa. Ääninäyttelijäpuolella ei ole mitään valitettavaa. Daniel Craig, Jonathan Pryce, Ian Holm ja muut nimekkäät hoitavat työnsä ihan hyvin, mutta suurta tunteen paloa ei suorituksissa ole. Vaikka Renaissancen todellisuus onkin kylmä, on repliikkien latelu paikoin vähän liiankin hyistä.
Kyberpunkin ystävälle Renaissance kuitenkin antaa ihan kivoja kuvia, hienoa ympäristön suunnittelua ja ihan mukiinmenevän juonen. Valitettavasti mistään mestariteoksesta ei ole kyse. Ranskalainen yritys kyberpunkin parissa jää varsin kankeaksi.
