Vangit ain laulain työtään tekee etelän polttavan auringon ja vartijain silmien alla. Mutta Everett (Clooney), Pete (Turturro) ja Delmar (Nelson) eivät kuitenkaan tunnu arvostavan ruumiillista työntekoa niin paljoa ja päättävät häippästä. Osasyynä on myös rahaköntti, jonka kängin itseoikeutettu liideri, Everett, on jemmannut hyvään piiloon ennen kiinni jäämistä. Mutta kuten aina on ollut ja tulee oleva, niin se matkahan on tunnetusti tärkeämpi kuin päämäärä, ja vastaan tuleekin niin vanhaa kuin uudempaakin legendaa kykloopista arvokasta vaihtokauppaa harrastaneeseen soittoniekkaan, ja onpa mukaan saatu ympättyä vielä itse Saatanan inkarnaatiokin hitsauslasien ja kurttukoiran kera.
Coenin pojat ovat jälleen tehneet monien päivien hyvän työn siirtäessään Homeroksen Odysseian loistavaksi kässäriksi, ja vielä ihan tietämättään. Pääkolmikon kemiat pelaavat hyvin yhteen ja siekailut ovat kerrassaan herkullista seurattavaa kaikkine vitsinmurjomisineen. Myös itse stoori on saatu hyvään muottiin ja kun kuvioihin vielä sekoitetaan niin vahvasti vanhan kansan musiikkia, varsinkin kun leffan kappaleet vielä pyyhkivät lattiaa useilla nykyajan renkutuksilla, on tunnelma ihan katossa.
George Clooney loistaa kaikkitietävänä, kaunopuheisena, sanavalmiiina, hiuksistaan huolehtivana, huomaamattoman rikollisena johtohahmona. John Turturro on puolestaan etelän mies juuriaan myöten numero ykkönen, tuleva vanha jäärä, jolla on älliä juuri sen verran että karkuun älyää, ja uusi kasvo Tim Blake Nelson vakuuttaa etelän mies juuriaan myöten numero kakkosena, hitusen kohtalotoveriaan säyseämpänä otuksena, jolla on sydän kultaa. Varsinkaan Clooneyn poikaa ei allekirjoittanut muista nähneensä yhtä kovassa vedossa sitten Hämärästä aamunkoittoon-filkan ja ovatpa veljekset jakaneet vinksahtanutta eloa myös niihin kultaakin kalliimpiin sivuosiin. Kaiken kaikkiaan jälleen yksi upea viilto veljesten sängynpäätyyn.
Ja vielä kerran pitää sanoa, että hitto soikoon kun se mussiikki on nii hyvvee. Soundtrackin osto on must.
nimimerkki: Sappy
