Olen aivan järjettömän itsepäinen, kun puhutaan kauhuelokuvien katselemisesta. Jyrkkä vastaukseni on aina ”ei”, koska pienikin jännitys saa pienen pääni valvomaan yöt. Kaverini kuitenkin pakotti minut katsomaan tämän elokuvan, ja täytyy sanoa että kertaakaan tuskin hätkähdin.
Kaikki alkaa pienestä autistisesta tytöstä, jonka isä haluaa viedä sairaalasta. Isukki on ihan kyllästynyt koko sairaalaan, ja kun he tekevät lähtöä hissilla tyttöä hoitava nainen tulee sisään ja yrittää puhua miehelle järkeä. Samassa hississa ovat myös vartija, tärkeilevä bisneshemmo ja vanhuudenhöperö Tobias. Hissi pysähtyy. ja vartija pyytää ”hissiradion” kautta apua, ja hänelle vastaa vain kaiku. Tylsä idea toistuu leffassa alinomaa.
Kun he viimein pääsevät hissistä, sairaala on aivan autio, ja kerroksissa on ruumiita ja lordi-mörköjä, joista kukaan muu kuin Awa ei pääse hyvään suoritukseen. Pienetkin, noin seitsenvuotiaat ovat ihan innoissaan Lordista, joten eivät nämä tutut örkit onnistuneet säikäyttää.
Elokuvassa on koko ajan matkimisen tuntu – tytön piirtämistä kuvista jotka näyttävät mitä hetken päästä tulee tapahtumaan, tulee auttamattomasti joku muu kauhuleffa mieleen, jos vain nyt keksisi mikä.
Näyttelijäsuoritukset olivat melko keskinkertaisia – roolihahmot olivat kokoajan vähän idiootin tuntuisia. K-15 suositus on ihan liian ankara tälläiselle elokuvalle, jossa ei näytetä mitään muuta kuin epäaitoja haavoja, sekä nuken näköisiä ruumiita. Kaikenkaikkiaan, tuomioni on että kässäri on muutaman hepun kanssa päivän aikana tehty, ja sitten on yritetty tylsään pohjaan ruveta lisäämään ylihienoja tehosteita, ja överiks menee.
