Tunnustetaan nyt aluksi, etten ole mikään vampyyrielokuvafani, enkä varsinkaaan uudemmanpolven vampyyrileffojen ystävä. Niissä ihminen nimittäin muuttuu heti vampyyriksi, kun hän saa tiukat, mustat nahkakuteet ylleen ja konetuliaseen käteensä. Verenimijöiden mystiikka, kaukainen sukulaisuus lepakoille ja vanhan kansan perinteet tuntuvat jääneen taa näissä nuorisolle suunnatuissa revittelyissä. Nostalgiaa ei niinvain korvata mäiskeellä.
Varjojen valtakunta yllättää silti positiivisesti. Unohtumaton leffakokemus se ei ehkä ole, mutta mitä viihdyttävintä ajanvietettä superoudosta ”vampyyrit versus ihmissudet”- asetelmasta huolimatta. Montaa kertaa en kelloon ehtinyt leffan aikana vilkuilla (vaikka moisen huonon tavan normaalisti omaankin), ja vampyyriaction upposi ihan mukavasti.
Oudosta tyylilajien sekamelskasta ohjaaja Wiseman on koonnut melko toimivan paketin, joka nihkeän alun jälkeen rullaa hienosti. Näyttelijäpuoli onnistuu paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitella, ja repliikkien kohdalla ei tule sitä liian monesta kauhuleffoista tuttua epätodellista ja naurettavaa oloa. Kate Beckinsalen faneihin en ole koskaan lukeutunut (enkä lukeudu vieläkään), mutta en pahaa sanottavaa nahka-asuisen ja mustahiuksisen neitosen toimista keksi. Scott Speedman on onneksi kohtuullisen pienessä osassa, eikä miehen mössöttävä ääni pääse tekemään tuhojaan. Parhaimman osan vetää loistava Michael Sheen Ihmissusien johtajana.
Bladen surkeutta en aikoinaan katsonut edes loppuun asti, mutta ohuen sisällön ja myyttien kanssa matkaava Varjojen valtakunta sytytti. Vaikka intrigi on naurettavan lapsellinen, varjojen valtakunnassa tosiaan liikuskellaan vähäeleisen kauniisti. Minua suunnattomasti miellyttävää tummaa mystiikkaakin mukana on mukava annos. Loppu oli hieman omituinen, ja jättää ikävästi saumat kakkososalle. Toivottavasti sitä ei tule, vaan Varjojen valtakunta saa jäädä muistoihini positiivisena leffakokemuksena: Se on nimittäin oudosta asetelmastaan huolimatta harvinaisen tyylikäs vampyyrileffa, jonka kakkososa mustaisi melko varmasti. Silti suosittelisin pelkän nostalgian ja kunnon vampyyrilegendan vuoksi katsomaan Bela Lugosin tähdittämän Draculan mieluummin kuin tämän visuaalipläjäyksen.
