Oh, what a crime, somebody has murdered Harry Lime!
Moisen mentaliteetin kera amerikkalainen kirjailija Holly Martins saapuu sodan jälkeiseen jaettuun ja rähjäiseen Wieniin. Entinen paras kaveri ja mystinen Harry-veikko on jäänyt epäilyttävästi oman autonkuljettajansa alle päivää ennen Martinsin saapumista. Yllättävän nopeasti haudatun ruumiin parissa ovat häärineet ainakin myöhemmin paikalle saapunut lääkärismies Winkel ja onnettomuuden nähneet romanialainen hyväntekijä Popescu ja paroni Kurtz. Ja tietenkin se kolmas mies.
Sir Carol Reedin Kolmas mies -leffa on tiuhaan kehuttu ja palkittu teos 1940-luvulta. Mm. IMDb:stä raina löytyy huimasti sijalta 38. Sen hehkutusta on hankala ymmärtää täysin. Käsikirjoitus toki sisältää muutaman jujun ja Robert Kraskerin Oscarin tienannut kuvaus ihastuttaa vielä 55 vuoden jälkeen. Sumuiset, varjojen täyteiset kujat toimivat hienona miljöönä, ja Anton Karasin musiikki luo kontrastia synkkien kuvien täyteiseen kokonaisuuteen. Jotenkin säväyttämätön sotavuosien jälkeiseen maailmaan syntynyt Kolmas mies silti on. Edes Orson Wellesin väkevä sivurooli tai Bernard Leen suoritus hömppäkirjoihin ihastuneena kersantti Painena ei estä puolenvälin laahausta, jota voitaisiin käyttää yleisesti unilääkkeenä.
Kolmas mies on silti hienohko trilleri, jota tähdittävät muutama loistava brittitähti ja Karasin sitrannäpyttely. Mutta että kaikkien aikojen paras brittileffa? I don’t think so. Ennen kaikki tehtiin paremmin -nostalgikkojen kulttisuosikki käy monelle ennemmin unisesta kummajaisesta kuin klassikosta. 3.5 pojoa tältä suunnalta, ja pieni karvas pettymyksen maku kutittaa kieltä pisteitä jaettaessa.
