Mieleni oli lähes liiankin hyvä, ja tarvitsin jotain palauttamaan ylienergistä säteilyä pursuavan egoni takaisin maan pinnalle. Onneksi löin dvd-soittimeeni elokuvan nimeltä Valkoinen kaupunki.
Viisi Jussi-pystiä kahminut elokuva on tehty sivutuotteena Irtiottoja-sarjalle, mutta silti elokuvasta ei menetä mitään vaikka ei edellä mainittua sarjaa olisikaan seurannut. Minäkään en ole seurannut Irtiottoja-sarjaa, mutta ostan sen tuotantokaudet siinä toivossa, että sarja yltäisi elokuvan tasolle.
Elokuvan päähenkilö on suomalaisuuden ruumiillistuma, Veli-Matti -niminen taksikuski jonka elämä on alakuloista. Ero vaimosta, jonka seurauksena lapset joudutaan ”jakamaan” viikonlopuille. Tästäkin asiasta vaimo vetää vielä pitemmän korren, eikä asiaa auta kusipäänaapuri.
Elokuvassa kuvataan Veli-Matin elämän alamäkeä, jonka jokainen voisi realistisesti kuvitella näkevänsä jossain lähiön kerrostalon ympäristössä. Näyttelijätyö on mahtavaa, suomalaiset osaavat näytellä suomalaisia erittäin suomalaisittain. Jenkkilän ylinäyttely on nakattu variksille.
Henkilökohtaisesti pidän elokuvista jotka osaavat aidosti masentaa, saavat katsomaan uudelleen porttikongissa makaavaa äijää, ja nakkaamaan lantin viereen. Elokuvia jotka herättävät sääliä, myötätuntoa ja ylipäätään ajatuksia, joita ei tämän maailman tv-shoppien ja jenkkimäiskintäräiskintä-actionien välistä tahdo muuten löytää.
Syvä kumarrus tälle elokuvalle, ohjaajalle ja näyttelijöille, viisi tähteä osoittakoon kiitollisuuteni!
nimimerkki: Pohjan Tähti
