Opettavainen tarina sodan turruttavuudesta ja turhuudesta.

9.6.2005 18:54

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The guns of Navarone
Valmistusvuosi:1961
Pituus:150 min

Kaivoin tämän VHS-hyllyn perukoilta eilisiltana, sillä oli tylsää ja en ollut katsonut tätä klassikkoa piiiiitkään aikaan. Päätin nyt lätkäistä tästä pienen arvostelun tapaisen.

On toinen maailmansota, tarkemmin vuosi 1943. Kheroksen saarelle lähellä Turkin rannikkoa on jumittunut 2000 brittisotilasta, joilta puuttuu ammuksia yms. Saksan ylin sotajohto haluaa suostutella Turkin mukaan akseliinsa ja päättää järjestää voimannäytön jossa se murskaa Kheroksella olevat britit voimakkaan maihinnousun turvin. Brittien tiedustelupalvelu saa tämän selville ja ei riemastu ollenkaan asiasta. Sotilaita ei päästä evakuoimaan koska ainoata laivareittiä vartioi kaksi Navaronen saarella sijaitsevaa saksalaisella ammattitaidolla tehtyä jättitykkiä. Niinpä Navaronen saarelle päätetään lähettää pieni kommandojoukko tuhoamaan nämä tuomionpäivän pasuunat. Ryhmää vetää Mallory (Gregory Peck), sotaan kyllästynyt erikoisjoukkkojen mies. Mukaan tulevat myös korpraali/räjähde-ekspertti Miller (Niven), melko pasifistinen ja järkevä mies hänkin sekä kreikkalainen eversti Stavros(Quinn). Navaroneen on melkein mahdotonta päästä, eikä tilannetta paranna se että Malloryn ja Stavroksen välillä on kitkaa, koko operaation mahdollinen onnistuminen on muutenkin kuin sattuman sumaa. This is it boys, this is war.

Elokuva on melko opettavainen tarina sodan turruttavuudesta ja turhuudesta. Lisäksi elokuvan katsottuaan oppii ymmärtämään ehkä historiankirjoja paremminkin erikoisjoukkojen toisessa maailmansodassa peliin pistämän melkeinpä epäinhimillisen suuren henkisen ja teknisen panoksen. Ajatellaanpa syyskuussa 1943 SS-joukkojen upseerin ja erään taitavan sotilaan, Otto Skorzenyn, organisoimaa operaatiota Mussolinin vapauttamiseksi Gran Sasso -vuoren huipulta: verilöyly oli lähellä, ellei Skorzeny olisi älynnyt luottaa italialaisen fasistikenraali Solettin apuun. Sinä päivänä ei Gran Sassonhuipulla ammuttu laukaustakaan. Pelkästään Gran Sasso -operaatiosta lukeminen ja tämän leffan katsominen opettaa kuinka paljon erikoisjoukkojen miehet pistivät likoon, kuinka paljon he venyivät inhimillisen sietokyvyn rajoille. Paljon muuta syvällistä en itse löydä tästä elokuvasta.

Kokonaisuudessaan annan 4,5 pojoa. Olisin antanut täydet 5, mutta elokuvasta maistuu valitettavasti hieman kaupallisuus. Suosittelen jokaiselle hyvistä sotaleffoista pitävälle.

nimimerkki: Galeazzo

Arvosteltu: 09.06.2005

Lisää luettavaa