Maaliskuun 9.2001. Saksan Rohtenburgissa sattui yksi kaikkien aikojen erikoisimmista ja järkyttävimmistä rikoksista, kun Armin Meiwes-niminen mies etsi internetin välityksellä itselleen syötävää uhria ja kuinka ollakaan Bernd-Jürgen Brandes-nimisen miehen hartain haave oli tulla syödyksi toiselle ihmiselle. Meiwes piti Brandesia useita aikoja kylpyameessa kunnes alkoi ruoka-aika.
Martin Weisz (Hills Have Eyes 2) ei ollut ensimmäinen, joka ohjasi kyseisestä tapauksesta elokuvan, vaan tapauksesta ollaan tehty pienimuotoinen Marian Doran ohjaama Cannibal 2005. Weiszin elokuva kiellettiin lähes koko Saksassa ja alunperin nimekseen saanut Rohtenburg muutettiin kansainväliseksi Grimm Love.
Grimm Love kuvaa samaan aikaan syöjän Oliver Hartwinin (Kretschmann) ja uhrin Simon Grombeckin (Huber) valmistautumista suureen järkytykseen ja välillä poiketaan nykypäivässä, jossa opiskelija Katie Amstrong (Russell) tekee tutkielmaa Rohtenburgin tapauksesta. Kuten jo selvisi, kahden päähenkilön nimet on muutettu toisiksi. Oliver ja Simon olivat vielä pieninä vanhempiensa kanssa asuvia normaaleja poikia, joiden sisäinen mieli alkaa synkistymään hiljalleen, joka johtaa lopulta äärimmäisen vastenmielisiin tekoihin. Grimm Love antaa katsojalle hyvinkin etovan olon, vaikka cannibalismilla mässäily jätetäänkin yllättävän vähäiselle näkyvyydelle. Sitäkin elokuvassa esiintyy ihan riittävä määrä, mutta varsinkin miesten puheet ennen h-hetkeä tuntuvat sen verran inhottavilta, että herkimmiltä katsojilta menee ruokahalu hetkeksi.
Martin Weisz kuvaa kahden miehen hyvin erikoista ystävyyssuhdetta loistavasti ja kummankin mielessä pyörii ajatus molempien suurimmasta toiveesta. Thomas Kretschmann ja Thomas Huber osaavat tulkita roolejaan erinomaisesti, joiden mielenvikainen ajatusmaailma siirtyy kavalasti katsojan eteen. Kuten odotaa saattaa Grimm Love on erittäin synkkä ja ahdistava elokuva niin tunnelmaltaan, kuin visuaalisestikin. Kun kerta tehdään elokuva Saksan historian yhdestä järkyttävimmästä rikoksesta, niin minkä takia sinnekin on pakko ollut pistää Englannin kieltä mukaan ja Keri Russelin hahmon olisi voinut jättää pois ja kertoa vain Oliverin ja Simonin tarina. Nyt välillä pompitaan liikaa edes takaisin vuodessa 2001 ja nykyhetkessä.
Kokonaisuutena Grimm Love (Rohtenburg) on kuvaus Saksaa järkyttäneestä cannibalismirikoksesta, mutta enemmän tutkielman kuin mässäilyn näkökulmasta. Vähäeleistä ja äärimmäistä vastenmielisyyttä yhdistellään sopivalla syötöllä kahden miehen valmistautuessa järkyttävään tekoon, mutta elokuvan välikäden Katien olisi voinut jättää laskuista pois. Vioistaan huolimatta Grimm Love onnistuu juuri siinä missä pitääkin, olla järkyttävän todentuntuinen elokuva.
nimimerkki: andy
