Räjähdyksiä, homovitsejä ja älyjen taistoa. Sherlock Holmes: A Game of Shadows on tyypillinen jatko-osa: isompi, äänekkäämpi ja lapsellisempi. Sherlock Holmes(Robert Downey Jr.) ottaa mittaa suurrikollisesta James Moriartysta (Jared Harris). Sekaan heitetään Watsonin (Jude Law) häät, mustalaisennustaja (Noomi Rapace) ja iso liuta pommeja. Tässä tämänkertainen mysteerisoppa.
Aloitetaanpa tarinasta. Ensimmäinen osa tuntui yhdeltä jatkuvalta, sulavaliikkeiseltä tarinalta. Tällä kertaa tarina tuntuu koostuvan useasta irtonaisesta osasta, jotka muodostavat eteenpäin seilaavan tapahtumaketjun. Tarina ei ole huono, mutta se ei tunnu yhtä sulavalta kuin ensimmäisessä elokuvassa.
Holmesin kaukokatseisuus on parantunut huomattavasti viime näkemältä. Tällä kertaa kaveri pystyy ennakoimaan koko maailman liikkeet useiden kymmenienkin minuuttien päähän, joten toimintakohtausten uskottavuus katoaa, vaikkakin intensiivisyys säilyy. Lisäksi Holmesin ja Moriartyn välinen psyykkinen taistelu on täysin naurettavaa, mutta todella viihdyttävää.
Elokuva osaa kutkuttaa katsojan nauruhermoja, mutta kakkososan homoläppä menee todella yli. Toimivaa huumoria ovat Holmesin jatkuvat valeasut ja tappeluiden välillä heitetyt letkautukset. Täytyy kylläkin mainita, että Stephen Fryn alastomuus oli täysin tarpeetonta elokuvan juonen kannalta, ja kohtaus olikin mukana vain huumorisyistä.
Näyttelijät ovat jälleen hyviä rooleissaan. Edellisestä osasta tutut näyttelijät tekevät paluun ja uusina tulokkaina mukana ovat Jared Harris sekä Noomi Rapace. Molemmat tekevät mielenkiintoiset ja mukaansatempaavat roolisuoritukset.
Onko elokuva täydellinen? Ei. Pääseekö se ensimmäisen osan tasolle? Ei. Onko se viihdyttävä? Totta hitossa. Paikoittain elokuva on ”aivot narikkaan” -viihdettä ja välillä se ottaa itsensä ja katsojan todesta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen teos.
