Menestyvä PR-mies Stu Shepard (Farrell) on itseään syvästi rakastava, asiakkaitaan huijaava, vaimoaan pettävä heppu. Hän soittaa joka päivä puhelinkopista tyttöystävälleen (Holmes), jottei vaimo huomaisi puhelintiedoista miehen syyllistyvän pettämiseen. Ei äijällä ole minkäänlaisia omantunnon tuskia, ja siitä syystä asiaan perehtynyt älykäs ja ovela mies (Sutherland) päättää soittaa Stun käyttämään puhelinkoppiin. Stun vastattua, mies kertoo piettävänsä Stuta tarkkuuskiväärinsä tähtäimessä. Stu joutuu varsinaiseen liemeen, ja jää ansaan puhelinkoppiiin, seuraanaan hyytävän viileä ääni puhelimessa.
Täytyy sanoa, että Phone Boothilla on todella omaperäinen juoni. Siitä syystä negatiiviset ennakko-asetelmat vaivasit allekirjoittanutta elokuvan katselun aloittaessa. Elokuvan loputtua ja katselun päätyttyä kaikki ennakko-asetelmat lensivät suoraan roskakoriin ja tilalle tuli todella myönteisiä mielipiteitä. Phone Booth on todella nerokas leffa. Joel Schumacherin ohjaus on erinomaista ja arvostettavaa ja käsikirjoitus taitavasti viimeistelty ja vertaansa vailla. Sutherland on vallan mainio kylmäverisenä äänenä puhelimessa, samoin Farrell pelokkaana raukkamaisena lierona puhelinkopissa. Jännitys pidettiin kuin pidettiinikin sen saman puhelinkopin ääressä, koko vajaan puolistoistatuntisen ajan. Yhtään pitempää elokuvasta ei olisi voinut tehdä, eikä myöskään lyhyempää.
Phone Booth on hyvin omaperäinen ja loistavasti toimiva kokonaisuus, mikä antaa selvän kuvan Schumacherin osaamisesta.
