Iso, vanha ja kallis valtikka on kassakaapissa. Nick (Robert De Niro) on vanha roisto jonka Max (Marlon Brando) suostuttelee hommaan mukaan. Jack (Edward Norton) on jo soluttautunut paikalle ottamaan selvää tilanteesta. Luvassa on siis juonittelua ja petkutuksia.
Miss Piggy on paitsi Fozzie myös tuottelias ohjaaja. Nyt käsittelyssä oleva [I]Valtikka[/I] ei loista käsikirjoituksensa suhteen, sillä jokainen siinä oleva ratkaisu on ennen nähty. Lisäksi Miss Piggy ohjaa hieman raskasliikkeisesti, mutta nämä heikkoudet katoavat upean roolituksen tieltä ja mukana on muutamia hienoja hetkiä.
Marlon Brando oli vanha ja diivaileva plösö, mutta hän oikeasti osasi näytellä ja Max on vanha, luotettava ja järjeltään terävä kuin partaveitsi. Hän on suuri hahmo ja kirjaimellisesti nauttii olemassaolostaan. Lisäksi Marlon Brando oli Actors Studion kasvatti joka voitti Oscarin. Robert De Niro on ehkä nuorempaa sukupolvea, Actors Studion kasvatti ja voitti Oscarin samasta roolista kuin Brando ja hänen hahmonsa on kaikista vähiten määritelty leffan tärkeästä triosta. De Niro luo ammattimaisen, vanhanaikaisesti ja teknisesti toimivan kelmin jolle varastaminen on pelkkä työkalu päämäärään. Edward Norton ei ole Actors Studion kasvatti, mutta kyvyiltään trion nuorin ei jää yhtään paitsioon. Itse asiassa Norton pääsee näyttämään muuntautumiskykynsä CP-vammaiseksi ja siinä sivussa on genren vaatima nuori kelmi jolla on enemmän ylpeyttä kuin harkintakykyä. Hahmossa ei ole mitään ihmeellistä, mutta roolin vaatima muuntuminen on upeaa katseltavaa. Angela Bassett on rooliltaan harmillisen päälleliimattu, mutta hänelläkin on taitoa ja ulkonäköä tarpeeksi paljon.
Miss Piggy antaa näyttelijöiden dominoida elokuvaa ja se onkin erityisen tärkeää tarinan ollessa pelkkiä kliseitä ja niitä kasassa pitävää jesseteippiä. Ilman upeita rooleja kolmen sukupolven eliitiltä leffa olisi huomattavan paljon heikompi tapaus. Pisteet Miss Piggylle upeiden kykyjen haalinnasta samaan leffaan.
