Rockelokuvia ilmestyy aina aika-ajoin vaihtelevalla laadulla. On erilaisten starojen elämänkertoja ja skandaalihakuisia puolivillaisia sepostuksia. Ohjaaja Cameron Crowen omaan nuoruuteen löyhästi perustuva Melkein julkkis (todellinen käännöskukkanen -jälleen!!) on hyvä esimerkki loistavasta bändileffasta.
Nuori toimittajapoika William saa elämänsä tilaisuuden Rollin Stone-lehdeltä lähtiessään raporttimatkalle Stillwater-yhtyeen kiertueelle. Ovet rockelämän takahuoneisiin avautuu siis kertarysäyksellä. Elämänohjeita kiertueelle antaa vanhempi journalisti Lester Bangs. Groupiena hääräävä Penny Lane saa myös nuoren toimittajan pään sekaisin… Crowen tuntemus musiikkimaailmasta heijastuu leffassa mainiosti. Nuoruutensa Rolling Stonen toimittajana viettänyt ohjaajahan on myös naimisissa Heart- yhtyeestä tunnetun Nancy Wilsonin kanssa.
Leffan voima tulee erinomaisista henkilöhahmoista ja näyttelijäsuorituksista. Aiemmin draamaa ohjannut Crowe osuu nyt napakymppiin. Nyt äijää häärää todellakin omalla tontillaan ja jälki on sen mukaista. Elokuvan bändi on fiktiivinen Stillwater, joka on todella uskottava tapaus. Leffaa varten osittain sävelletty musa ja 70-luvun soundi ja fiilis ovat uskomattonta kamaa. Bändi on itsessään uskottavampi tapaus kuin missään aiemmin näkemissäni bändileffoissa.
Pläjäyksessä ei hehkutella sen kummemmin rockelämällä tai muulla kliseilyllä. Tai oikeastaan kliseet on ympätty taitavasti loisteliaan tarinan muotoon. Ironiaakin on mukana, tottakai. Herkullisimpia kohtauksia on kun lentokoneessa rajuun ukkosmyrskyyn joutuessaan bändi alkaa tunnustella toisilleen syntejään. Tai kun bändin uusi manageri tsemppaa bändiä tekemään päätöksiä nyt eikä 90-luvulla; ”Ei kai kukaan nyt kuvittele Mick Jaggerin leikkivän rock-tähteä enää viiskymppisenä.” Leffa on ehdottomasti loistava fiilistelypätkä -sen maailmaan joko uppoaa tai sitten se ei toimi ollenkaan. Tässä tapauksessa se toimi loistavasti.
