Vuosikymmen monikkomuodossa kului detroitilaisen kytän edellisestä reissusta Pohjois-Amerikan mantereen halki ja paikallisen poliisitoimen häiriköinnistä. Meno on Detroitissa aika rankkaa, eikä Axel Foley (Eddie Murphy) ole saanut ylennystä. Railakkaat metodit kuitenkin saavat varapoliisipäällikkö Friedmanin (Paul Reiser) kyllästymään huutomyrskyjen kuuntelemiseen. Kotialueen hankaluuksia saapuu helpottamaan epävirallinen pyyntö avustaa tutkinnassa. Kutsun toimittaa Billy Rosewood (Judge Reinhold). Soppaan liittyy Foleyn pyrkimys korjata välejä tyttären (Taylour Paige) kanssa. Beverly Hillsin uusi poliisipäällikkö Taggart (John Ashton) tekee työnsä ja se aiheuttaa henkilökohtaista närää. Huumeet ja moninaiset kelmit liittyvät soppaan. Nuorempi etsivä Abbott (Joseph Gordon-Levitt) saa olla apuna ja kapteeni Grant (Kevin Bacon) on pahimman laatuinen roisto.
Mark Molloy on ohjaajaksi nimettynä, mutta selväksi tulee jo ensimmäisistä sekunneista, että Eddie Murphyn suostumusta on tarvittu, jotta Axel Foley taas palaa työhön. Kolmen kätyrin muodostaman käsikirjoituksen suhteen ollaan siis erittäin varovaisia ja perhedraamakin on jokseenkin jähmeästi mukana. Pakollisen ihmiskuvauksen lisänä pitää myös olla toimintakohtauksia. Axel Foleyn pitää käyttää supliikkitaitoja useamman kuin yhden kerran ja konnat kovasti kertovat, että Foley on oikeilla jäljillä. Meno on siis erityisen tuttua ja se on suuren miellyttävästi tahditettua. Lisäksi Chalinon (Luis Guzmán) kaltaiset sivuroolit tarjoavat hupihetkiä.
Eddie Murphy ja samalla Axel Foley ovat siinä iässä, missä pitäisi alkaa hidastaa ja rauhoittua. Sitä ei tietenkään ole tapahtunut ja moottoriturpa säksättää silloin, kun Foley ei ole kaaosta aiheuttavan ryminän keskuksessa. Judge Reinholdin hahmo ei ole oppinut olemaan luottamatta tulivoimaan ja John Ashton jälleen kerran yrittää pitää räyhäkkään tilanteen kasassa ja sellaisessa ainoa vaihtoehto on hypätä mukaan. Kevin Bacon niljailee hartiavoimin. Joseph Gordon-Levitt ja Taylour Paige ovat nuorempi sukupolvi, jonka pätevyys tulee todistettua ja Paul Reiser on stereotyyppiä rikkovan leppoisa pomo.
Kokonaisuutena Beverly Hillsin Kytän neljäs tutkimus pistää roiston pakettiin ja luottaa kovasti nostalgian voimaan. Se ei kuitenkaan ole huono asia, sillä Axel Foleyn pitää lörpötellä ja rellestää räikeässä miljöössä, konnien pitää olla lieroja. Kaikkea edellä mainittua on luvassa aika isolla mitalla ja leffa itsekin tietää olevansa juuri sitä mitä se on. Nimirooli pois lukien vanha kaarti on selkeästi takapenkillä ja se on ymmärrettävä valinta, vaikka ei olekaan niin viihdyttävää.
