[I]Ajankohta:[/I] Varttitunti tulevaisuuteen.
[I]Aihepiiri:[/I] Korkeiden panosten laiton tiedustelutoiminta.
[I]Työn tilaaja:[/I] Suurliikemies Saito (Ken Watanabe).
[I]Kohde:[/I] Robert Fischer (Cillian Murphy), kuolleen teollisuuskiho Maurice Fischerin (Pete Postlethwaite) poika.
[I]Työn tekijä:[/I] Louhija Dom Cobb (Leonardo DiCaprio), joka ei pelkästään tunne koko oman erikoisalansa kirjaa vaan kertoi kirjan kirjoittajalle mitä siihen pitää tulla.
[I]Apurit:[/I] Arkkitehti Ariadne (Ellen Page), kemisti Yusuf (Dileep Rao), väärentäjä Eames (Tom Hardy) ja yleisluontoinen apuri Arthur (Joseph Gordon-Levitt).
[I]Työaika:[/I] Kymmenen tuntia.
[I]Tehtävä:[/I] Mahdoton.
[I]Porkkana: [/I] Mahdollisuus mennä kotiin ilman pelkoa.
[I]Keppi: [/I] Dramaattisesti lyhentynyt elinikä jonka loppu on odotettavasti epämiellyttävä.
[I]Toinen keppi:[/I] Mal (Marion Cotillard).
[I]Kronologia: [/I] Lineaarinen.
[I]Todellisuus: [/I] Ehdollinen ja rinnakkainen.
Christopher Nolan on helppo raakata nimekkäiden actionohjaajien klubiin jolla on muutamia kulttikelpoisia leffoja plakkarissa. Käsikirjoittamallaan ja ohjaamallaan vakoilujännärillä Nolan haistattaa paskat moiselle ennakkoluulolle ja räimäyttää kasaan pitkän ja visuaalisesti suorastaan kimaltelevan elokuvan. Kyseessä on siis alitajunnan ja ennen kaikkea unien avulla tehtävä vakoilu. Unimaailma antaa Nolanille mahdollisuuden luoda upeita, rappeutuvia kaupunkeja, temppuilla kaksiulotteisen kuvan perspektiivillä, muuttaa hotellihuone ja -käytävä painottoman käsikähmän lavastukseksi ja siinä samassa vilauttaa ihastuttavan teräviä kynsiään lumisen vuoristotoiminnan ohjaajana ja vielä katartinen kokemus paitsi päähenkilölle myös kohteelle. Loppu jättää auki sen oliko menestys toivotun vahvuinen, mutta paha saa palkkansa.
Vaikka pääpaino on Nolanin nautinnollisessa elokuvataiteilussa myös näyttelijäkaarti tekee hyvää työtä. DiCapriosta Nolan törkkii esille ahdistuneen ja raunioituneen pinnistäjän jolla on vain yksi suunta eteenpäin ja hän valitettavasti tietää [B]kaikki[/B] vaarat joita hommaan liittyy. Marion Cotillard muodostaa suorastaan kauhistuttavan vastakohdan myyttisenä uhkana joka on suurin onnistuminen Cobbin uralla. Dileep Rao, Ellen Page, Tom Hardy ja Joseph Gordon-Levitt tekevät ohutpiirteiset, mutta toimivat roolit joiden tehtävä on juurikin tukea varsinaisen tarinan etenemistä. Dialogi on ehkä hieman jähmeää, mutta kyseessä ei ole suulaiden brittikonnien verbaalisota, joten se siedettäköön.
Cillian Murphy tekee vankkaa työtä. Vaikka kyseessä on syntyjään rikas teollisuusalan kasvatti osoittaa Nolan tämän olevan pelkkä ihminen joka ehkä muuttuu, joskin muutos on ovelan, monikerroksisen manipulaation päämäärä. Ken Watanaben tehtävä on olla uhkaavan rauhallinen japanilainen liikemies, joka ei pelkää ottaa asioita henkilökohtaiseen käsittelyyn ja sen taatun isällisen lämmön toimittaa cockney-murretta vääntävä Michael Caine sivuroolissa joka on psykologisesti tärkeä vaikka ei paljoa ruutuaikaa omaa.
Monitasoinen elokuva pysyy mainiosti kasassa koko pituutensa ajan ja Nolan paitsi hyödyntää tarinansa mahdollisuudet täydellisesti myös luo oikeasti hyvän elokuvan. Itse asiassa klassikon joka ei myöskään ota itseään ryppyotsaisella vakavuudella vaan muistuttaa katsojalle olevansa ’pelkkää unta’ mistä heräät kun tunnet terävää. Se terävä kipu on lopputekstit jotka kirjaimellisesti iskeytyvät silmille. Toiminta- ja tehostefriikeille mukana on myös makeaa mahan täydeltä eikä mitään syöpäkasvaimeksi laskettavaa sivujuonikaan kokonaisuutta varjosta. Erinomaisen taidokasta laatutyötä.
