Heti aluksi täytyy myöntää, että kuulun siihen sukupolveen, joka kasvoi Pixar-yhtiön suurimman luomiskauden puitteessa, joten nyt käsittelyssä oleva elokuva kuuluu lapsuuteni suosikkeihin. Toy Story, joka oli aikanaan ensimmäinen täysin tietokoneella tehty elokuva, teki vaikutuksen jo silloin, ja nyt kun tuli taas katsastettua tuo jo ”klassikko”-arvoa kantava leffa, voin todeta, ettei se vieläkään ole menettänyt tehoaan.
Toy Story on tarina lelujen elämästä. Päähahmona on cowboy-nukke Woody, joka Andy-pojan suosikkileluna toimii lastenhuoneen lelujen johtohahmona. Mutta eräänä päivänä Woody joutuu kohtaamaan pahimman painajaisensa, uuden hittilelu Buzz Lightyearin, avaruusrangerin, joka pistää Woodyn elämän sekaisin pelkällä läsnäolollaan. Mustasukkainen Woody tuleekin sitten tehneeksi jotain, joka saattaa sekä hänet, että Buzzin kauaksi kotoa. Ja tästä alkaakin sitten seikkailu, jonka aikana näiden kahden hyvin erillaisen persoonan on opittava puhaltamaan yhteen hiileen.
Lämmin sanoma kehoittaa siis yksinkertaisesti hylkäämään ennakkoluulot ja nostamaan ystävyyden kunniaan. Mutta ei elokuva pelkkää siirappia ole, vaan oikeasti hauska ja nerokkailla vivahteilla sävytetty kaiken ikäisiä kiehtova seikkailu, johon ei oikein voi kyllästyä. Elokuva kuvaa lelujen sieluelämää yhtäaikaa lämpimästi, että humoristisesti, mikä toimii erinomaisesti.
Hupaisaa tarinaa vievät eteenpäin hyvät ääninäyttelijät. Alkuperäisiä ääniä, suuresti ihailemaani Tom Hanksia ja ei-oikein-suosikkeihini-kuuluvaa Tim Allenia en ole vielä päässyt kuulemaan, mutta uskon, etteivät minulle ne ”aidot ja oikeat” suomalaiset paljon jälkeen jää. Antti Pääkkönen ja Santeri Kinnunen todella sopivat rooleihinsa ja olisi hankala kuvitella heidän tilallleen joitain toisia.
Kerronnallisesti elokuva on lähes helmi. Päähenkiöihin pääsee helposti sisälle, eikä elokuvan vauhti ylly kertaakaan liian kovaksi tai jarruta liian kovaa. Hupaisat viittaukset mm. Tähtien sotaan saavat hymyn huulille ja muutkin hauskat oivallukset sulautetaan juoneen ilman, että ne pomppaavat esiin liian näkyvästi. Itse tarina on paikoin ehkä hieman yksinkertainen, mutta se ei kyllä pääse häiritsemään. Samoin muutamasta heikommasta kohtauksesta ei oikein viitsi valittaa, kun kokonaisuus on näinkin upea.
Kokonaisuutena Toy Story on uskomattoman nokkela ja ajaton animaatio, joka onnistuu viehättämään iästä riippumatta. Koko perheelle suositeltava pläjäys kuuluisi minun puolestani jo yleissivistykseen!
Elokuvalle tehtiin myös jatko-osa, joka teki HohtoDVD:tä lainaten ”Imperiumin vastaiskut.” Tämä ensimmäinen elokuva on poikkeuksellisesti jatko-osaansa hivenen heikompi, mutta kuten jo pystyy päättelemään, ei todellakaan huono. Kannattaa katsoa molemmat, tämä leffa nimittää saa haluamaan lisää!
nimimerkki: Sano mitä sanot
