Ohjaaja Sam Raimi ei ollut tyytyväinen Evil Dead ykköseensä, sillä hän olisi halunnut tehdä kauhukomedian, eikä puhdasta kauhuelokuvaa. Runsaasti verenroiskuttelua sisältävä kauhukomedia oli synkällä 1980-luvulla useimmille niin vieras ajatus, ettei sellaisen tekeminen tullut (ainakaan tuotantoyhtiön rahoilla) kyseeseenkään, ja niinpä Raimin piti piilottaa huumori elokuvaansa taidokkaasti. Noh, muutama vuosi alkuperäisen Evil Deadin jälkeen oli leffa saavuttanut sen tasoisen kulttimaineen että Raimille tarjoutui mahdollisuus tehdä jatko-osasta sellainen kuin hän itse halusi, ja tässähän se komeilee: eräs kaikkien aikojen parhaista kauhukomedioista.
Elokuvan alussa kerrataan edellisen osan tapahtumat. Tosin syistä, jotka käsittääkseni olivat enemmän oikeudellisia kuin elokuvallisia Evil Dead 2:n alku ei sisälläkään kolmosen tavoin otteita edellisestä osasta, vaan on pienoiskokoinen plagiaatti alkuperäisestä Evil Deadista. Eli Ash Williams (Campbell) lähtee tyttöystävänsä Lindan (Bixler) kanssa syrjäiselle vuoristomökille lomailemaan, mutta loma valitettavasti keskeytyy kun läheinen metsä herää eloon ja zombit alkavat vaappumaan paikalla. Pian paikalle ilmaantuu vielä lisää porukkaa, mutta ryhmän henki alkaa pian olla höllässä. Paljon verta, ruumiinosia ja moottorisahoja… Jeesh!
Jos ensimmäinen Evil Dead oli se elokuva joka toi splatterin valtavirtaan, niin ensimmäinen jatko-osa toi tähän konseptiin mukaan mustanpuhuvan huumorin. ”Re-Animator” ja muutaman muut varhaiset yrittäjät oli tosin jo nähty, mutta kyllähän Evil Dead 2 on ehdottomasti se elokuva johon muita visvaisia komedioita on pakko verrata. Edistys ensimmäisestä osasta on valtavaa: näyttelijät ovat huomattavasti osaavampia, käsikirjoitus hivenen monipuolisempi ja Bruce Campbell, joka ensimmäisessä osassa nousi päähenkilöksi vasta useamman kymmenen minuutin jälkeen, varastaa show’n tällä kertaa armottomasti itselleen. Raimi ohjaa edelleen hyvin, mutta on karsinut kauhuelementtejä raskaalla kädellä – edeltäjäänsä verrattuna Evil Dead 2 on vielä paljon väkivaltaisempi, mutta tunnelmaltaan kevyempi mahtavan komedian ansiosta.
Ehdottomasti ne kaksi asiaa, joilla Evil Dead 2 lepää, ovatkin Bruce Campbellin vahva näyttelytyö sekä Sam Raimin visionäärinen ohjaus. Campbell ottaa (luonne?)roolistaan kaiken irti, riehuu zombien kanssa hurjasti ja tappeleepa varsin vakuuttavan näköisesti itse itseään vastaankin. Raimin ote on parantunut edellisestä osasta, mies on päässyt tällä kertaa täysin vapaasti toteuttamaan hurmeisia visioitaan eikä ykkösosan ääliömäisen lopun kaltaisia suvantokohtiakaan tällä kertaa nähdä. Mahtavia parannuksia ensimmäiseen osaan nähden ovat myös Ashin uudistunut aseistus: aiemmin tyydyttiin vain kirveeseen, mutta nyt haulikkoa ja erityisesti elokuvasarjalle tunnusomaiseksi muodostunutta moottorisahaa käytetään estottomasti. Ja veri lentää!
Kun ensimmäisen osan väsähtänyt tunnelmointi”kauhu” on hylätty, on Raimi turvautunut tämän sarjan kohdalla paljon paremmin toimivaan sätkyttelykauhuun. Itse asiassa Evil Dead 2 on niitä harvoja elokuvia joissa vuorotellen huutaa kauhusta ja vuorotellen nauraa katketakseen.
