Halvalla tehty b-elokuva American Ninja sai sai pari vuotta myöhemmin jatko-osan, jossa ykkösosasta tuttu Joe seikkailee taas yhdessä mustan kaverinsa Curtis Jacksonin kanssa. Heitä vastassa on taas mustiin pukeutuneiden ninjojen joukko.
Oli leffassa joku juonikin, mutta sitä on ihan turha ruveta selostamaan, sillä ei kukaan juonikuvioiden takia tällaista roskaa katso. Aivot voi heittää narikkaan tai sinne ne oikeastaan menevät automaattisesti. Elokuvallisesti teos on yhtä kökkö kuin edeltäjänsäkin. Dudikoff on saanut enemmän vuorosanoja ja hahmoa on yritetty kehittää, mutta eipä siinä ole tietenkään onnistuttu. Näyttelijäsuoritukset ovat siis sitä samaa kuonaa, mihin totuttiin jo ykkösessä. Steve Jamesin rento asenne Joen taistelukaverina on ainoa positiivinen asia näyttelijäsuorituksista.
Jos huonot efektit, kököt taistelukohtaukset, pökkelöt roolisuoritukset, typerä käsikirjoitus ja aito kasarifiilis kuulostavat houkuttelevalta sekoitukselta, niin suosittelen. Sam Firstenberg olisi riittävällä budjetilla ja hyvällä käsiksellä saanut varmasti aikaan hienonkin näköistä toimintaa, sillä kokonaisuus on viihdyttävästi ohjattu. Elokuvallisesti American Ninja 2 häviää kaikelle ensimmäiselle osalle, mutta kaikessa typeryydessään se jopa sopii paremmin kaveriporukan ja oluen kanssa nautittavaksi viihteeksi. Vähäisestä pistemäärästä huolimatta tämä voittaa suurimman osan 2000-luvulla tehdyistä ponnettomista toimintarymistyksistä. Pyyhkiytyy mielestä melkein heti pois, mutta takaa yhdeksi illaksi ihan tarpeeksi viihdykettä.
