Lähes kuuden vuoden ”sulattelutauon” jälkeen päätin katsastaa uusimman osan Mission: Impossible -sarjasta. Aloitin katselun hiukan varovaisissa ennakkoasetelmissa, sillä ensimmäinen osa oli huono ja toinen floppasi. Pääosaa vetää jälleen kerran Tom Cruise. Sivuosissa on mm: Ving Rhames, Philip Seymour Hoffman, Jonathan Rhys Meyers, Michelle Monaghan, Keri Russell, Laurence Fishburn. Ihan hyvältä tämä näyttelijäkaarti näyttää. Juoni kuulostaa ihan mielenkiintoiselta.
Ethan Hunt on palannut takaisin IMF:ään pitämänsä tauon jälkeen, kun hän saa kuulla yhden agentin Lindsey Farrisin (Keri Russell), jonka Hunt on kouluttanut, kadonnen. Ethan saa selville, että Lindsey on kidnapattu sadistisen asekauppiaan Owen Davianin (Philip Seymour Hoffman) toimesta. Taisto muuttuu henkilökohtaiseksi Huntin vaimon Julianin (Michelle Monaghan) kidnappauksen myötä. Huntia hiillostaa myös byrokratisoitunut IMF:än johtaja Brassel (Fishburne). Apunaan Huntilla on IMF-tiiminsä: (Ving Rhames, Maggie Q ja Jonathan Rhys Meyers).
Positiiviseksi yllätykseksi M:I-III ei flopannut edeltäjiensä tavoin. Ilmiselvästi paras osa trilogiasta. Näyttelijäkaarti on nimekäs ja toimiva, juoni hiukan kliseinen, mutta menee alas pienen nieleskelyn jälkeen. Toimintaa piisaa ja mukana on sitä kunnon vanhan ajan M:I -meininkiä. Tomppa vetää roolinsa jälleen uskottavasti.
Täydellinen M:I-III ei kuitenkaan ole. Tarina kulkee jälleen todella nopeasti eteenpäin. Onneksi kuitenkin hitaammin mitä kahdessa edellisessä osassa. Tuon nopeuden vuoksi epäselviä kohtia jää hiukan, vähemmän kuitenkin mitä kahdessa edellisessä. M:I-tekijöille on taitanut tulla jonkinlaiseksi tavaksi pistää elokuvaan mukaan jokin älytön loppuratkaisu. Tässä on ikävä kyllä myös samanlainen mukana. Se rokottaa pisteitä.
Loppujen lopuksi M:I-III on ihan katsottava elokuva, selvästi paras osa trilogiasta. Katselusta jää hyvä fiilis, eikä paha maku niinkuin kahdesta edellisestä. Tähän olisi hyvä trilogia lopettaa.
