Napakka kommentti nykyajan television töllötyksestä eikä ajan hammas ole sitä tuhonnut.

13.8.2005 14:35

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Videodrome
Valmistusvuosi:1983
Pituus:84 min

Max Renn on yksi erään kaapelitelevision pomoista, joka metsästää koko ajan kanavalleen jotain uutta. Kerran hän erään kaverinsa kanssa onnistuvat löytämään piraattikanavan, Videodrome, jolla näytetään väkivaltaa ja raiskauksia. Max innostuu kanavasta ja alkaa selvittää, että kuka kanavasta vastaa. Mutta mitä lähemmäs totuutta hän pääsee, sitä sairaammaksi maailma hänen ympärillään muuttuu. Pian miekkonen huomaa myös itsessään muutoksia kuten esim. valtavan vaginan vatsassaan. Onko Maxin saamta näyt todellisia vai onko mies vain sekoamassa?

David Cronenbergin Videodrome ei päästä ketään helpolla. Se on selvä kommentti elokuvissa televisiossa näytettävästä väkivallasta ja sen haitoista ja luultavasti juuri sen takia ohjaaja itsekkin liioittelee väkivallassa. Lisäksi elokuva keskittyy nimen omaan siihen kuinka meistä kaikista on tulossa television orjia. Cronenberg piilottaa kaiken tämän väkivallan ja surrealismin alle, mutta ei tee silti liian vaikeaksi nähdä pintaa syvemmälle.

James Woods on varmasti yksi maailman parhaimmista näyttelijöistä ja jälleen kerran hän on loistava. Myös mahtavan Blondie-bändin laulaja, Deborah Harry, on hyvä. Videodromen mielikuvituksellisita tehosteista vastaa Rick Baker ja tunnelmalliset musiikit sävelsi Howard Shore.

Videodrome on napakka kommentti nykyajan television töllötyksestä eikä ajan hammas ole sitä tuhonnut. Se iskee vielä tänäkin päivänä kuin tuhat volttia.

nimimerkki: Daniel Baldwin

Arvosteltu: 13.08.2005

Lisää luettavaa